Stadtlohnin taistelu
| Stadtlohnin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa kolmikymmenvuotista sotaa | |||||||
 Etsaus vuodelta 1626
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Saksalaiset protestantit | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
28 000 |
21 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
? |
6 000 kaatunutta | ||||||
| |||||||
.svg){kind=small}
Stadtlohnin taistelu 6. elokuuta 1623 oli Katolisen liigan ja saksalaisten protestanttien yhteenotto kolmikymmenvuotisessa sodassa. Protestanttien tappioon päättynyt taistelu oli yksi sodan verisimmistä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ernst von Mansfeld ja Christian Braunschweig alkoivat keväällä 1623 liikkua Ostfrieslandista kohti etelää kahta reittiä pitkin. Braunschweig kulki Ala-Saksin kautta, jossa Ala-Saksin valtakunnanpiirin kokous lupasi puolustustarkoitukseen 18 000:n miehen armeijan. Tukea odotettiin Tanskasta, Ranskasta ja Alankomaista. Joukkojen kokoaminen osoittautui kuitenkin hyvin hitaaksi. Keisari Ferinand II lähetti Ala-Saksiin Johann Tillyn, joka uhkavaatimuksella vaati uskollisuudenvalaa Ala-Saksin säädyiltä näiden rajalle saavuttuaan. Lüneburgin säädyt taipuivat uhkauksiin, jonka jälkeen maapäiviensä tahtoon taipui myös Ala-Saksin johtaja ja Braunschweig-Lüneburgin ruhtinas George. Tilanne Ala-Saksissa alkoi näin käydä liian tukalaksi Braunschweigille. Braunschweig alkoi suunnitella armeijansa yhdistämistä Masfeldin kanssa ja lähetti tälle viestin ehdottaen tapaamista Osnabrückin hiippakunnassa Westfalenin valtakunnanpiirissä. Tillyn johtaman keisarillisen armeijan onnistui kuitenkin siepata viesti ja tavoittaa Braunschweigin armeija Münsterin hiippakunnassa lähellä Stadtlohnin kaupunkia.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osapuolet kohtasivat taistelukentällä 6. elokuuta. Protestantit olivat lukumääräisesti alakynnessä.Braunschweigin armeijassa oli 16 000 sotilasta, 5 000 ratsumiestä, neljä kanuunaa ja kaksi mörssäriä. Thillyn komennossa oli yhteensä 28 000 miestä ja kolme tykkiä. Tykkien alivoimasta huolimatta keisarillisten joukkojen onnistui murtaa protestanttien rivit tykkitulellaan. Braunschweigin miehet kääntyivät paniikinomaiseen pakoon kohti läheistä Herfordin kaupunkia selustassa. Thillyn kroatialaiset ratsumiehet iskivät pakenijoiden joukkoon surmaten näistä monia.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stadtlohnin taistelu oli yksi kolmikymmenvuotisen sodan verisimmistä. Keisarilliset ottivat vangeikseen suuren määrän protestanttien merkkihenkilöitä, kuten Sachsen-Weimarin herrtua Vilhelmin, Sachsen-Altenburgin herttua Friedrichin, reininkreivi Johann Philippin, sekä Isemburgin, Löwensteinin, Wittgensteinin ja Thounin kreivit. Yhteensä sotavangeiksi jäi 4 000 ja kaatuneita oli 6 000. Braunschweig itse pääsi pakenemaan. Braunschweig syytti tappiostaan ratsujoukkoineen paennutta Dod von Kniphausenia ja tuomitsi tämän myöhemmin Alankomaissa kuolemaan leppyen kuitenkin myöhemmin ja luopuen tuomiosta. Wienissä ja Madridissa Stadtlohnin voitoa juhlittiin soittamalla kirkonkelloja ja laulamalla Te Deumia. Ala-Saksin ruhtinaat oli pakotettu nöyrtymään keisarille ja protestanttien viimeinen taistelukuntoinen armeija vetäytyi Mansfeldin johdolla Alankomaihin.[1]