Stabat Mater (Poulenc)

Francis Poulenc sävelsi versionsa Stabat Materista vuonna 1950, ja se kantaesitettiin Strasbourgin juhlilla 1951. Sävellystyön taustalla oli taiteilija Christian Bérard'n kuolema; alun perin Poulenc harkitsi requiemin säveltämistä ystävälleen, mutta hän päätyikin Stabat Materiin palattuaan Mustan Madonnan pyhäkölle Rocamadouriin. Teoksen esittävät sopraanosolisti, sekakuoro ja orkesteri.

Stabat Mater otettiin hyvin vastaan Euroopassa, ja Yhdysvalloissa se sai New York Critics' Circle Awardin vuoden parhaana kuoroteoksena.

Rakenne

1. Stabat Mater dolorosa (Très calme)
2. Cujus animam gementem (Allegro molto–Très violent)
3. O quam tristis (Très lent)
4. Quae moerebat (Andantino)
5. Quis est homo (Allegro molto–Prestissimo)
6. Vidit suum (Andante)
7. Eja Mater (Allegro)
8. Fac ut ardeat (Maestoso)
9. Sancta Mater (Moderato–Allegretto)
10. Fac ut portem (Tempo de Sarabande)
11. Inflammatus et accensus (Animé et très rythmé)
12. Quando corpus (Très calme)

Orkesterin kokoonpano

• piccolo
• 2 huilua
• 2 oboea
• englannintorvi
• 2 klarinettia
• bassoklarinetti
• 3 fagottia
• 4 käyrätorvea
• 3 trumpettia
• 3 pasuunaa
• tuuba
• patarummut
• 2 harppua
• jouset