Bassoklarinetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bundy bass clarinet.png

Bassoklarinetti on klarinettia isokokoisempi ja matalaäänisempi puupuhallin. Ääni syntyy klarinetin tapaan yksinkertaisen ruokokielen värähdellessä. Bassoklarinetti on B-vireinen, A-vireisiä ei tiettävästi ole. Sinfoniaorkestereissa käytettävien bassoklarinettien alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin basettitorvessa, puhallinorkestereissa yleensä vain puolella sävelaskeleella. Bassoklarinetin soiva ääniala on kontra-Bb:stä kaksiviivaiseen-Bb:een, mutta taitavimmat soittajat pääsevät vielä kvintin ylemmäs. Bassoklarinetti kirjoitetaan suurta noonia ylemmäs diskantti- eli G-avaimelle kuten tenorisaksofoni, eli kirjoitettuna bassoklarinetin ääniala on pienestä C:stä kolmiviivaiseen C:hen ja siitäkin korkeammalle. Bassoklarinetin ääni on alarekisterissä pehmeä ja täyteläinen, soivassa yksiviivaisessa oktaavissa helposti hieman räikeä ja vaikeasti hallittava ja ylärekisterissä läpitunkeva ja suorastaan kimeä.

Käyttö musiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinfoniaorkestereissa bassoklarinettia käytettiin jo 1800-luvun lopulla ja se yleistyi 1900-luvulla. Bassoklarinettia käytetään myös puhallinorkestereissa, klarinettiyhtyeissä ja sooloinstrumenttina jazzissa. Esimerkiksi jazz-musiikin keskeisimpiin julkaisuihin kuuluvilla levyillä Miles Davisin Bitches Brew (1970) ja Eric Dolphyn Out to Lunch (1964), on molemmilla annettu bassoklarinetille merkittävä osuus.

Bassoklarinetti puhallinorkesterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhallinorkesterissa bassoklarinetti voi toimia sekä puupuhallin- että vaskipuhallinryhmien kanssa. Koska tyylilajit vaihtelevat jatkuvasti, bassoklarinetistin on osattava kaikenlaisia soundeja laidasta laitaan. Uusimmissa teoksissa bassoklarinetilla on merkittäviä soolo-osuuksia.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.