Stéphane Denève
Stéphane Denève (s. 24. marraskuuta 1971 Tourcoing) on ranskalainen kapellimestari. Hän on erikoistunut varsinkin ranskalaiseen ohjelmistoon.[1] Denève on toiminut Stuttgartin radion sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina, Skotlannin kuninkaallisen kansallisorkesterin musiikillisena johtajana ja Brysselin filharmonikkojen musiikillisena johtajana. Hänet nimitettiin vuodesta 2019 alkaen St. Louisin sinfoniaorkesterin musiikilliseksi johtajaksi. Hän on myös johtanut Centre for Future Orchestral Repertoirea (CffOR).[2]
Denève valmistui Pariisin konservatoriossa ja teki varhaisella urallaan läheistä yhteistyötä Georg Soltin, Georges Prêtren ja Seiji Ozawan kanssa.[2]
Denève on johtanut myös muiden muassa Philadelphian orkesteria päävierailijana, Clevelandin orkesteria, New Yorkin filharmonikkoja, Los Angelesin filharmonikkoja, San Franciscon sinfoniaorkesteria, Toronton sinfoniaorkesteria, Concertgebouw-orkesteria, Wienin sinfoniaorkesteria, NHK:n sinfoniaorkesteria, Münchenin filharmonikkoja, Ranskan kansallisorkesteria, Tšekin filharmonikkoja ja Rotterdamin filharmonikkoja. Hän teki Carnegie Hall -debyyttinsä vuonna 2012 Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. Saman orkesterin kanssa hän on esiintynyt useasti Bostonissa ja Tanglewoodissa. Oopperatuotantoja Denève on johtanut Royal Opera Housessa, Glyndebournen festivaalilla, La Scalassa, Deutsche Oper Berlinissä, Saito Kinen -festivaalilla, Gran Teatre del Liceussa, Alankomaiden kansallisoopperassa, La Monnaiessa, Deutsche Oper am Rheinissä ja Pariisin oopperassa.[2]
Muusikoita, joiden kanssa Denève on tehnyt yhteistyötä, ovat olleet muiden muassa Jean-Yves Thibaudet, Yo-Yo Ma, Nikolaj Znaider, James Ehnes, Leif Ove Andsnes, Leonidas Kavakos, Nicholas Angelich, Lang Lang, Frank Peter Zimmermann, Gil Shaham, Emanuel Ax, Renaud ja Gautier Capuçon, Lars Vogt, Nikolai Luganski, Paul Lewis, Joshua Bell, Hilary Hahn ja Augustin Hadelich.[2]
Denève on saanut kriittistä suosiota levytyksillään Francis Poulencin, Claude Debussyn, Maurice Ravelin, Albert Rousselin, César Franckin ja Guillaume Connessonin teoksista. Hän on voittanut kolmesti Diapason d'Orin ja tullut ICMA-palkituksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
