Koordinaatit: 13°04′N, 5°14′E

Sokoto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sokoto
Sokoto market 2006.jpg

Sokoto

Koordinaatit: 13°04′N, 5°14′E

Valtio Nigeria
Osavaltio Sokoto
Väkiluku (2016)  (koko taajaman arvio)
 – Metropolialue 815 000[1]















Sokoto on kaupunki Nigerian luoteisnurkassa ja samannimisen Nigerian osavaltion pääkaupunki.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torikauppaa Sokotossa piirroksessa vuodelta 1859.

Sokoto perustettiin Usman dan Fodion Gobiria vastaan vuosina 1804-8 käymän jihadin aikana. Usman perusti vatlion, joka tuli myöhemmin tuunetuksi Sokoton kalifaattina ja Sokoto oli alunperin hänen poikansa, seuraajansa ja tuolloisen sotilaspäälikkönsä Muhammadu Bellon vuonna 1805 perustama sotilastukikohta. Vuonna 1815 sairastunut Usman muutti Sifawasta Sokotoon ja kuoli vuonna 1815. Hänen poikansa Muhammadu nimitettiin emiiriksi Sokotossa ja Usmanin haudasta tuli pyhiinvaelluskohde. Sokotosta tuli suurin 1800-luvun itsenäisistä afrikkalaisista valtioista ja se hallitsi tärketä Länsi-Afrikan kauppareittejä. Alkueperäisen kaupungin keskus oli Muhammadu Bellon palatsi seremoniallisen keskuskadun itäpäässä. Palatsin edustalla oli aukio, jonka ympärillä oli moskeija, tori, sekä eri virkamiesten asuntoja. Kaupunkia ympäröi tiheään asuttu maaseutu. Sokoto oli valtion tärkeä keskus, mutta sen ahllitsijat viettivät aikansa myös muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Wurnon kaupungissa. Jotkin alueen kapungit erikoistuivat esimerkiksi käsitöiden valmsitukseen tai kaupan alalla, mutta Sokoto tuli tunnetuksi uskonnolisen oppineisuuden ja runouden keskuksena. Sokotolaiset uskonoppineet julkaisivat yli 300 kirjaa, joista osa käsitteli alueelle levinnyttä suufilaisuutta. Suufilaisiin liikkeisiin liittyi usein käsitykset mahdista ja maailomanlopusta. Näihin liikkeeisiin liittyen monet fulbet muuttivat muualle Länsi-Afrikkaan, jossa heidän jälkeläisistään käytetään nimitystä fellatat. Monet heistä olivat alun perin lähtöisin nimen omaan Sokotosta.[2]

15. maaliskuuta 1903 brittiläinen everstiluutnantti Thomas Morland johti noin 700:n hausasotilaan joukon Sokotoa vastaan. Sokoton emiiri Muhammad al-Tahirin joukot voitettiin kauopunginmuurien eteläpuolella olevalla aukiolla.Brittiläsien siirtomaahallinnon edustaja Frederick Lugard liitti Sokoton ja sen ahllitsemat emiirikunnat brittiläiseen siirtomaavaltakuntaan ja Muhammad al-Tahirista tehtiin Sokoton muodollinen sulttaani. Itse Sokoton kaupungista tuli nyt vain maakunnallinen keskus, joka jäi rautateiden tai päällystettyjen maanteiden puutteessa varsin syrjään muusta maastaa. Nigeria sai itsehallinnon vuonna 1956 ja täyden itseänäisyyden vuonna 1960, jolloin heräsi josikin aikaa myös ajatus uudesta Sokoton kalifaatista. Ajatuksen johtohahmo oli Pohjois-Nigerian pääministeri Ahmadu Bello, joka kuitenkin päätyi salamurhaajan uhriksi vuonna 1966. Vaikka ajatus kalifaatista hävisi, ovat Sokoton sulttaanit toimineet edelleen poliittisina ja uskonnollisina johtohahmoina.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahkaa työstäviä käsityöläisiä.

Sokoto toimii nykyisin lukuisten eri tuotteiden, kuten kolapähkinöiden, vuohen-, lampaan- ja lehmännahkojen, durran, mapähkinöiden, puuvillan ja tupakan kaupan keskuskena. Nahasta valmsitetut käsityötuotteet ovat merkittävä vientituote. Erityisen tunnettu on paikallisista vuohista valmistettu niin sanottu marokonnahka. Nahkaa valmistetaan edelleen usein perinteisene tapaan mutavallien ympäröimissä laitoksissa, mutta kaupungissa on myös nykyaikaisempia nahkatehtaita. Lähistöllä sijaitsee sementtitehdas, jonka raaka-aineena käytetään paikallisesti runsasta kalkkikiveä. Muuhun teollisuuteen lukeutuvat teutasramot ja jäähdytyslaitetehdas.[3]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Sokoton rakennetulla kaupunkialueella oli arviolta 815 000 asukasta.[1] Kaupunki on tärkeä fulbejen uskonnollinen keskus.[3]

Kaupungissa sijaitsee vuonna 1975 perustettu Usmanu Danfodion yliopisto.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Thomas Brinkhoff: Nigeria: Provinces and Agglomerations Citypopulation. Viitattu 3.7.2016.
  2. a b C. Edmund Bosworth: Historic Cities of the Islamic World, s. 484-485. Koninklijke Brill NV, 2007. ISBN 978 90 04 15388 2. (englanniksi)
  3. a b c Sokoto Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)