Usman dan Fodio
| Usman dan Fodio | |
|---|---|
 | |
| Sokoton kalifi | |
| Valtakausi | 1803–1817 |
| Seuraaja | Muhammadu Bello |
| Syntynyt |
15. joulukuuta 1754 Maratta |
| Kuollut |
20. huhtikuuta 1817 (62 vuotta) Sokoto[1] |
| Puoliso |
Maimuna Aisha Hawa'u Hadiza |
| Lapset |
Malikat Agha Tuti Agha Aq Sultan Agha Mihr Nigar Agha La'l Takin Agha |
| Suku | Sokoto |
| Isä | Mallam Muhammadu Fodio |
| Äiti | Hauwa bnt Muhammad |
| Uskonto | islam |
Usman dan Fodio (myös Usuman dan Fodio, arab. Uthman bin Muhammad bin Muhammad bin Salih, 15. joulukuuta 1754–1817) oli fulanitaustainen islaminoppinut, joka johti jihadia Pohjois-Nigeriassa ja muilla alueilla luoden Sokoton kalifaatin 1800-luvun alussa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Usman dan Fodio syntyi 15. joulukuuta 1754 Marattassa lähellä Sokotoa, joka kuului tuolloin Gobirin hausakuningaskuntaan. Hänen perheensä kuului islaminuskoiseen fulanioppineistoon ja hänen isänsä oli imaami. Alueen fulanit kuuluivat Toronkawa-klaaniin, jotka päätyivät Gobirin alueelle Senegambiasta lähteneiden muuttoliikkeiden mukana 1400-luvulla. Usman dan Fodio sai islamilaisen koulutuksen ja hänen myöhempään ideologiaansa vaikuttivat alueella vallinnut väittely islamin luonteesta. Uudistusmieliset uskonoppineet jakautuivat kahteen leiriin, jotka kannattivat väkivaltaista tai väkivallatonta islamin uudistusta alueella. Usman alkoi ottaa osaa uskonnolliseen väittelyyn vuonna 1774 ja hänestä tuli näiden kahden leirin keskitien kannattaja. Usman uskoi olevansa mujaddid, eli Allahin lähettämä islamin uudistaja, jollaisia ilmeni muutamien satojen vuosien välein ja joiden tehtävä oli valmistella mahdin saapumista. Usman saarnasi Gobirissa, sekä lähistön Zamfaran ja Kebbin kuningaskunnissa kannattajilleen, jotka uskoivat hänen olevan mujaddideista viimeinen. Tärkä osa hänen saarnaustaan oli polyteismin kitkeminen paikallisesta islamista ja myös perinteisiä uskoja harjoittavien käännyttäminen.[2]
Vuonna 1780 Usman vaati Gobirin kuningas Dawa Jangwarzoa kääntymään puhtaampaan islamin oppiin. Kuningas oli muslimi lähinnä pintapuolisesti ja hänen valtansa perustui pitkälti perinteisen uskon henkilökulttiin. Jangwarzoa suostui vaatimuksiin ainakin osittain, mutta hän kuoli vuonna 1789 tai 1790. Kuolemaa seurasi vallanperimyskiistat, joihin Usman kykeni vaikuttamaan ja vuonna 1801 vallan peri Yunfa, jota Usman aluksi kohteli nukkehallitsijan tavoin. Fulanien lähteiden mukaan Yunfa yritti kuitenkin lopulta murhata Usmanin ja vangitsi tämän kannattajia. Usman siirtyi Yunfan kuningaskunnan pohjoisosiin, jonne hän perusti imaamina johtamansa islamilaisen valtion. Yunfa näki tämän luonnollisesti kapinana valtaansa vastaan ja seurasi sota.[2]
Gobirilla oli vahva armeija, mutta muslimeilla oli kykenevämmät päälliköt. Näistä tärkeimmät olivat Usman dan Fodion veli Abdullahi dan Muhammadu, hänen toinen poikansa Muhammadu Bello, sekä paikallista fulaniklaania johtanut Aliyu Jedo. Usman itse ei ottanut juurikaan osaa varsinaisiin taisteluihin, mutta hän määräsi kokonaisstrategiasta. Vuonna 1808 muslimit valloittivat Gobirin pääkaupunki Alkalawan ja voittivat Fafarassa vuonna 1806 Gobirin liittolaiset tuaregit ja Katsinan. Gobrin kukistuttua sen pääkaupungin valloituksen jälkeen sota jatkui naapurikuningaskuntia Kanoa, Zariaa, Nupea ja Bornua vastaan. Muslimien sotilaspäälliköistä tuli valtaamiensa alueiden emiirejä ja muodostuvaa valtakuntaa rakennettiin islamin oppien mukaan. Valtakunta nimettiin kalifaatiksi aikaisempien islamilaisten valtakuntien tapaan. Kalifaatti koostui käytännössä kahdesta osasta, joista läntistä hallitsi Abdullahi dan Muhammadu ja itäistä Muhammadu Bello. Usman dan Fodio oli teoriassa molempien yläpuolella, mutta hän keskittyi enimmäkseen uskonnon opiskeluun Sokotossa, josta muodostui valtakunnan pääkaupunki. Usman dan Fodio kuoli vuonna 1817 ja hänen seuraajakseen nousi aiemmin mainittu Muhammadu Bello.[3] Kuollessaan Usmanilla oli 12 vaimoa ja mahdollisesti yksi jalkavaimo. Näiden kanssa hänellä oli yhteensä 37 lasta, joista osa nousi asemiin Sokoton kalifaatissa ja osasta tuli uskonoppineita.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John E. Flint: The Cambridge History of Africa - Volume 5. Seitsemäs painos 2007. Cambridge University Press, 1976. ISBN 0 521 20701 0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Thomas Hodgkin: Usman dan Fodio Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Flint 1974, s. 131-135
- ↑ Flint 1974, s. 140-141
- ↑ Willie F. Page, R. Hunt Davis, Jr.: Encyclopedia of African history and culture, s. 292. Volume 3. Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5271-9. (englanniksi)
| ||||||||||||||
