Sokkotetra
| Sokkotetra | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Tetrakalat Characiformes |
| Heimo: | Tetrat Characidae |
| Suku: | Astyanax |
| Laji: | jordani |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Astyanax jordani |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Sokkotetra[2] eli sokkoluolakala[3] (Astyanax jordani) on nimitys, jota käytetään eräistä tetrojen (Characidae) heimoon kuuluvista luolakaloista, joita tavataan San Luis Potosín ja Tamaulipasin osavaltioista Meksikon koillisosissa.[1][4] Ne ovat yleisimpiä akvaariossa pidettäviä luolakaloja, eivätkä ne tarvitse viihtyäkseen pimeyttä.[3] Sokkotetroilta puuttuvat näkökyky ja väri. Ne eivät tarvitse näköaistia, sillä luonnossa ne elävät pimeissä luolaverkostoissa maan alla.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokkotetrat eivät muodosta luonnollista lajia, vaan eri sokkotetrapopulaatiot ovat kehittyneet samankaltaisiksi eri luolissa eri aikoina paralleelisen evoluution myötä.[4][5][6] Sokkotetrojen taksonominen tilanne on epäselvä, eikä lajien todellista määrää tiedetä, mutta useassa lähteessä niitä käsitellään toistaiseksi yhtenä polyfyleettisenä lajina nimeltä Astyanax jordani.[1][4][7] Sokkotetraa on usein pidetty lajin Astyanax fasciatus luolissa elävänä muotona,[2][4] mutta nykyään A. fasciatuksen katsotaan käsittävän vain brasilialaisia lajeja.[4] Vaikka sokkotetrat eroavat merkittävästi luolien läheisissä pintavesissä elävistä Astyanax-kaloista (Astyanax mexicanus, sensu lato), voivat ne laboratoriossa tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä niiden kanssa.[4][5][8] Tätä tapahtuu harvoin luonnossa, ja sokkotetroja voi olla silti aiheellista pitää erillisinä lajeina pintavesissä elävistä kaloista.[4][8] Taksonomisessa revisiossa moni sokkotetrapopulaatio saisi luultavasti oman laji- tai alalajistatuksen.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokkotetroilla on useita luolaelämään liittyviä sopeumia. Näistä huomiota herättävimmät ovat silmät ja pigmentti, jotka ovat populaatiosta riippuen enemmässä tai vähemmässä määrin kadonneet.[4][5][8][9] Yleensä sokkotetrat ovat vaaleanpunertavan valkoisia, ja niillä on hopeakiiltoiset suomut, mutta on myös täysin albiinoita populaatioita.[4] Silmät kehittyvät hetken aikaa alkiolla, mutta aikuisella kalalla silmät ovat pienet tai surkastuneet, ja näkökyky puuttuu.[4][5][8] Sokkotetroilla on myös piirteitä, joita niiden pintavesissä elävillä sukulaisilla ei ole. Näitä ovat muun muassa kookkaammat leuat ja sieraimet, hitaampi ruoansulatus, isompi rasvavarasto sekä hampaiden, makusilmujen ja kylkiviiva-aistinten suurempi määrä.[4][5][8] Sokkotetrat ovat myös pintavesien sukulaisiaan hieman suurempia.[4] Sopeutumien taso vaihtelee populaatioiden välillä, mutta ei ole varmaa johtuuko tämä eri populaatioiden eri i’istä vai joidenkin populaatioiden risteytymisestä pintavesissä elävien kalojen kanssa.[8]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokkotetroilta puuttuu pintavesien sukulaisten parvikäyttäytyminen.[4] Ne käyttävät suunnistamiseen kylkiviiva-aistiaan, jonka avulla ne myös etsivät ravintoa.[10] Ravinnonhankinnassa auttaa myös tarkka hajuaisti.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ornelas García, P.: Astyanax jordani IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 94. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2.
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 586. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Elliott, William R.: The Astyanax Caves of Mexico. Cavefishes of Tamaulipas, San Luis Potosí, and Guerrero, s. 39–43. Austin, Texas: Association for Mexican Cave Studies, Bulletin 26, 2018. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Rétaux, Sylvie & Pottin, Karen & Alunni, Alessandro: Shh and forebrain evolution in the blind cavefish Astyanax mexicanus. Biology of the Cell, maaliskuu 2008, 100. vsk, nro 3, s. 139–147. PubMed:18271755. doi:10.1042/BC20070084. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Lechner, Walter & Ladich, Frierich: How do albino fish hear?. Journal of Zoology, maaliskuu 2011, 283. vsk, nro 3, s. 186–192. The Zoological Society of London. PubMed:21552308. doi:10.1111/j.1469-7998.2010.00762.x. ISSN 0952-8369. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Astyanax jordani (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Jeffery, William R.: Astyanax mexicanus: A vertebrate model for evolution, adaption, and development in caves. Teoksessa White, William B. & Culver, David C. & Pipan, Tanja (toim.): Encyclopedia of Caves, s. 87–89. London: Academic Press, 2019. ISBN 978-0-12-814124-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Cheshire, Gerard (päätoim.): Tiikeri ja gaviaali: Eläinsanakirja, s. 38. Suomentanut Hyrkkö, Sakari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5.
- ↑ Alderton, David: Värikäs akvaario, s. 49. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1170-9.
|