Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili
Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on konsonanttiäänne[1], joka ääntyy muuten samalla tapaa kuin [p], mutta bilabiaalisen sulkeuman avautuessa henkitorvesta ääniraon kautta purkautuva ilmavirta tuottaa nopean, [h]-äännettä muistuttavan "puhkun", jonka voi tuntea, jos äännettä lausuessaan vie kätensä suun eteen. Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on oma äännetyyppinsä, minkä vuoksi sillä on kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa oma merkkinsä [pʰ].
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soinnitonta bilabiaalista aspiroitua klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:
- Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
- Ääntöpaikka on bilabiaalinen, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat huulet ovat mukana äännettä muodostettaessa.
- Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että (tässä tapauksessa huulilla) mudostetaan sulkeuma, joka purkautuu [h]-äännettä muistuttavaksi aspiraatioksi.
Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on pulmoninen oraalinen äänne, mikä tarkoittaa sitä, että fonaation tarvitsema ilmavirta saa alkunsa keuhkoista ja purkautuu ulos yksinomaan suun kautta.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kielessä soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili [pʰ] ei ole käytössä – joitakin satunnaisia, kielisysteemiin kuulumattomia interjektioita lukuun ottamatta (kuten ylenkatsetta ilmaiseva phöh-huudahdus). Useassa kielessä [pʰ] on /p/-foneemin allofoni eli kombinatorinen variantti. Esimerkiksi englannin normatiivisessa ääntämyksessä sananalkuinen /p/-foneemi toteutuu aspiraattana: /pɪt/ → [pʰɪt], pit 'kuoppa'. On kuitenkin myös kieliä, joissa [p] ja [pʰ] -äänteiden foneettinen ero on distinktiivinen, so. tätä äänne-eroa hyödynnetään merkitysten erottamisessa. Esimerkkejä tällaisista kielistä:
- Bengali: [paṛa] 'poimia' / [pʰaṛa] 'repiä irti'.[2]
- Hindi: [pɑl] 'kasvatus' / [pʰɑl] 'veitsenterä'.[3]
- Kantoninkiina: [pa˥] 'isä' / [pʰa˥] 'maata suullaan'.[4]
- Korea: [pal] 'imeä' / [pʰal] 'käsivarsi'.[5]
- Muinaiskreikka: [po:s] (πῶς) 'miten' / [pʰo:s] (φῶς) 'valo'.[6]
- Thai: [pā:n] 'syntymämerkki' / [pʰā:n] 'sotaa käyvä'.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allen, W. Sidney (1987). Vox Graeca. A guide to the pronunciation of classical Greek. 3. painos. Cambridge: Cambridge University Press.
- Ferguson, C.A. & Chowdhury, M. (1960). The phonemes of Bengali. Language 36, 22-59.
- Lee, Hyun Bok (1999). Korea. Handbook of the International Phonetic Association, 120-123. Cambridge: Cambridge University Press.
- Ohala, Manjari (1999). Hindi. Handbook of the International Phonetic Association, 100-103. Cambridge: Cambridge University Press.
- Tingsabath, M.R.Kalaya & Abrahamson, Arthur (1999). Thai. Handbook of the International Phonetic Association, 147-150. Cambridge: Cambridge University Press.
- Zee, Eric (1999). Chinese (Hong Kong Cantonese). Handbook of the International Phonetic Association, 58-60. Cambridge: Cambridge University Press.
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.