Soini Nevanlinna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soini Johannes Nevanlinna, sukunimi vuoteen 1906 Neovius (15. syyskuuta 1882 Helsinki12. kesäkuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]

Nevanlinnan vanhemmat olivat filosofian tohtori Lauri Theodor Neovius ja Anna Lovisa Christina von Törne. Hän pääsi ylioppilaaksi 1900 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1908. Nevanlinna sai varatuomarin arvon 1910.[1]

Nevanlinna oli Viipurin hovioikeudessa ylimääräisenä virkamiehenä 1911−1913, kanslistina 1913, kanneviskaalina 1913−1914, asessorina 1914−1917, ylimääräisenä virkamiehenä 1917−1918, notaarina 1918−1919, viskaalina 1919−1920, kanneviskaalina 1920 ja asessorina 1920−1928. Hän toimi sotatuomarina 1921−1926 ja Kiteen tuomiokunnan tuomarina 1928−1939 ja oli korkeimman oikeuden apujäsenenä 1926−1928 sekä oikeusneuvoksena 1939−1951. [1][2]

Soini Nevanlinna oli naimisissa vuodesta 1922 Lempi Nikkisen kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]