Sisustusmusiikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kappale Tapisserie en Fer forgé (1924) kokonaisuudessaan.

Sisustusmusiikki (ransk. Musique d'Ameublement) on Erik Satien luoma musiikkityyli, joka on luonteeltaan taustamusiikkimaista, toistuvaa ja paikallaan pysyvää. Tyylilajiin kuuluu vain kolme Satien säveltämää kappaletta, joista yhden ensiesitys tapahtui vasta 30 vuotta Satien kuoleman jälkeen. Sisustusmusiikki on ollut ambientin, minimalistisen musiikin ja konkreettisen musiikin tyylilajien edeltäjistä ja lähtöpisteistä.[1][2] Satie nimesi musiikkinsa Musique d'Ameublement'ksi vuonna 1917.

Tausta ja esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satie oli kiinnostunut musiikin kokeellisesta säveltämisestä. Hänen sävellystensä melodiat leijuivat ilman selkeitä päämääriä. Hän oli myös kiinnostunut eräänlaisesta staattisesta äänilavastuksesta.[3] Satie oli perillä dadaismin ajatuksista ja näkemyksistä musiikin roolista.[1]

Satien sisutusmusiikki nimenä ei viittaa musiikin taustamusiikkimaiseen luonteeseen, vaan siihen, miten rikkaat ihmiset teetättivät tuolloin kotiinsa huonekaluja sisustuksena. Samalla tavoin sävellysten yksityisesitysten mahdolliset hankkijat koostuivat näistä samoista rikkaista, joilla oli varaa tilata koteihinsa huonekaluja ja esimerkiksi seinäripustuksia.[2] Sävellysten nimet viittaavat rikkaiden ihmisten teetättämiin huonekaluihin.

Ensimmäinen kokonaisuus oli tarkoitus esittää Ozenfant-galleriassa, mutta sota esti esityksen.[2] Toinen teos Sons industriels oli ainut sisustusmusiikin kappaleista, jonka Satie on esittänyt itse.[1]

Sons industriels esiteltiin yleisölle kuvauksella:[1]

»Esittelemme tänään teille herrojen Erik Satie ja Darius Milhaudin ensiesityksen, M. Delgrangen ohjaamana, 'sisustusmusiikki' soitetaan väliaikoina. Pyydämme teitä olemaan huomioimatta sitä ja käyttäytymään väliajalla kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tämä musiikki, joka on sävelletty erityisesti Max Jacobin näytelmään väittää tekevänsä vaikutuksen elämään samalla tavoin kuin yksityiskeskustelu, maalaus galleriassa, tai tuoli jolla voit istua tai olla istumatta.»
(Ruffian toujours, truand jamais -näytelmän lehtisestä)

Kuvaus kuitenkin jätettiin huomioimatta. Kun musiikki alkoi soimaan esittäjien harmiksi yleisö hiljeni ja istuutui alas keskittyen kuuntelemaan sitä.[1] Tilaisuus oli ensimmäinen ylöskirjoitettu kerta kun käsitettä sisustusmusiikki on käytetty.[2]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satien Musique d'Ameublement oli epäonnistunut aikanaan. Se unohdettiin jo hänen eläessä ja se palautui ihmisten tietoisuuteen uudestaan vasta kolmekymmentä vuotta Satien kuoleman jälkeen John Cagen ansiosta. Ambientin ja muzakin tyylilajit itse näkevät usein pohjautuvan Musique d'Ameublement'in.[1] Sisustusmusiikki on ollut myös minimalistisen musiikin ja konkreettisen musiikin tyylilajien lähtökohtana.[1][2]

Satien tavoitteena sisustusmusiikilla oli muuttaa musiikin porvarillisia esiintymistapoja ja löytää uudenlaisia olemisen tapoja ja syitä musiikin olemassaololle. Satien muusikkoystävän Darius Milhaudin mukaan Satien päämäärä musiikin taustamusiikimaisuudelle toteutui myöhemmin. Nykyään musiikkia soitetaan julkisilla paikoilla, kaupoissa ja ravintoloissa, ja se täyttää ihmisten kodit. Musiikki soi taustalla jatkuvasti, se kuullaan, mutta sitä ei kuunnella. Tämä oli juuri sitä, mikä Musique d'Ameublement'n tavoitteena oli, Milhaudin mukaan.[1]

Musique d'Ameublement sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Satien kappale Carrelage Phonique (1917) kokonaisuudessaan.

Satie sävelsi sisustusmusiikkia kolme lyhyttä kappaletta, jotka koostuvat viidestä eri osiosta. Sävellykset on laadittu niin, että niitä voidaan soittaa loputtoman kauan. Sävellysten harmonia on tonaalinen, niissä käytetään kadensseja ja melodia on koukuttava. Sävellyksen toistot ovat identtisiä eikä niissä esiinny vaihtelua tai muutosta. Kappaleet eivät pyri tarjoamaan poispääsyä niiden staattisuudestaan.[1]

Valmistuneet sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kokonaisuus (1917) huilulle, klarinetille ja jousisoittimille, sekä ensimmäisessä kappaleessa trumpettille

  • 1. Tapisserie en fer forgé – pour l'arrivée des invités (grande réception) – À jouer dans un vestibule – Mouvement: Très riche (suom. Takorautainen kuvakudos - vieraiden saapumista varten (suuri vastaanotto) - soitetaan eteisessä - Liike: erittäin rikas)
  • 2. Carrelage phonique – Peut se jouer à un lunch ou à un contrat de mariage – Mouvement: Ordinaire (suom. Äänellinen lattialaatoitus - Voidaan soittaa lounaan tai siviilivihkimisen aikana - Liike: Tavallinen)

Toinen kokonaisuus: Sons industriels (suom. Teolliset äänet) (1920) pianoduolle, kolmelle klarinetille ja pasuunalle

  • Premier Entr'acte: Chez un "Bistrot" (suom. Ensimäinen Entr'acte: "Bistrossa")
  • Second Entr'acte: Un salon (suom. Toinen Entr'acte: Sali)

Tilaustyö pienelle orkesterille (1923), Washington (DC):ssä asuvalle rouva Eugène Meyer jr.:lle

  • Tenture de cabinet préfectoral (suom. Seinäripustus pääjohtajan huoneessa)

Toteutumattomat ideat sävellyksiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satiella oli ideoita myös muiksi teoksiksi, tiettyihin tiloihin ja huoneisiin. Nämä eivät kuitenkaan koskaan valmistuneet.[2]

Satien ideoita olivat:[2][4]

  • Carrelage pour cabinet noir de luxe (suom. Laatoitus mustalle luksustoimistolle)
  • Tenture sonore, « ferait très bien dans un salon Louis XVI pendant une réception de parents de province (fin de soirée) » (suom. Äänellinen seinäripustus, 'olisi erittäin hyvä Louis XVI -salissa, kun toivottaa tervetulleeksi sukulaisia maakunnista (illan lopuksi)’)
  • Trépied à deux pieds « soirée intime (trente personnes) » (suom. Kaksijalkainen kolmijalka, 'intiimi ilta (30 vierasta)')
  • Papier phonique « pourchambre d’ivrogne très ordinaire, ameublement économique » (suom. Äänellinen paperi 'hyvin tavalliselle juopon huoneelle, halpoja huonekaluja')

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Erik Satie’s Musique d’Ameublement, some ninety years later. Der Blauer Hase, Marraskuu 2008.
  2. a b c d e f g Caroline Potter: Erik Satie's musique d'ameublement and Max Jacob's Ruffian toujours, truand jamais. Revue de musicologie, 2015, nro 2, s. 345–366. ISSN 0035-1601. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Erik Satie yle.fi. Viitattu 6.3.2021.
  4. Erik Satien henkilökohtaiset muistikirjat. Sijainti: Bibliothèque Nationale de France, Département de la Musique, Ms 9623(2).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.