Sirkka Paikkala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sirkka Paikkala (o.s. Laitinen[1], s. 1953[2] Kiuruvesi[3]) on suomalainen nimistöntutkija, joka työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän on toiminut YK:n paikannimiasiantuntijana vuodesta 1996 ja oikeusministeriön nimilautakunnassa vuodesta 2000.[3] Hän on filosofian tohtori [4]ja Helsingin yliopiston dosentti.[5] Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2004 suomalaisen sukunimikäytännön modernisoitumisesta.[3] Hän on ehdottanut pitäjä-sanan elvyttämistä käyttöön.[6]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sukunimet (yhdessä Pirjo Mikkosen kanssa, 1984, ilmestyi alun perin samoissa kansissa Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan kanssa, myöhemmin erikseen, täydennetty usean kerran, mm. vuodelta 2000 uudistettu laitos)
  • Paikannimet - yhteinen omaisuutemme. Tarvitaanko Suomessa paikannimilakia? (yhdessä Ritva Liisa Pitkäsen ja Peter Slotten kanssa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1997)
  • Yhteinen nimiympäristömme: nimistönsuunnittelun opas (yhdessä Ritva Liisa Pitkäsen ja Peter Slotten kanssa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Suomen kuntaliitto, 1999)
  • Paikannimet, paikan muisti. Euroopan rakennusperintöpäivät 11.-12.9.1999 Suomen kotiseutuliitto, 1999
  • Se tavallinen Virtanen: suomalaisen sukunimikäytännön modernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004)
  • Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007)
  • Pariisista Papukaijannokkaan: suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet (yhdessä Kerkko Hakulisen kanssa, Kotimaisten kielten keskus, 2013).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.