Sininen salama
| Sininen salama | |
|---|---|
| Blue Thunder | |
 |
|
| Ohjaaja | John Badham |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Arthur B. Rubinstein |
| Kuvaaja | John A. Alonzo |
| Leikkaaja | |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix Vudu |
| Ensi-ilta | 5. helmikuuta 1983 |
| Kesto | 109 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Sininen salama (Blue Thunder) on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut elokuva, joka sai nimensä samannimisestä helikopterista. Elokuvan ohjasi John Badham ja pääosaa esitti Roy Scheider[1]. Nimikkotelevisiosarjaa tehtiin 11 jaksoa vuonna 1984.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Francis McNeil ”Frank” Murphy (Roy Scheider) on Los Angelesin poliisissa toimiva helikopterilentäjä ja Vietnamin sodan veteraani, joka kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Hänen työparinsa on vastikään siirretty Richard Lymangood (Daniel Stern), lempinimeltään ”JAFO”. Kaksikko partioi Los Angelesia öisin ja avustaa poliisiautoja alapuolellaan.
Murphy valitaan lentämään maailman kehittyneintä helikopteria, joka on saanut lisänimen ”Blue Thunder”. Kone on armeijatyyppinen taisteluhelikopteri poliisin käyttöön valvonnassa ja laajamittaisen kansalaistottelemattomuuden parissa. Voimakkaasti aseistettu ja muilla laitteilla (kuten infrapunaskannereilla, tehokkailla mikrofoneilla ja kameroilla, sekä U-Matic -videonauhurilla) varustettu, häiveteknologialla lähes huomaamattomana lentävä Blue Thunder vaikuttaa tehokkaalta työkalulta sodassa rikollisuutta vastaan.
Kaupunginvaltuutettu Diane McNeelyn kuoleman osoittautuessa sattumanvaraista tappamista vakavammaksi Murphy aloittaa omat tutkimuksensa. Hän saa selville, että kumouksellinen THOR (Tactical Helicopter Offensive Response, "esitys sotilashelikopterien käytöstä levottomuuksien tukahduttamiseen") -ryhmä aikookin käyttää Blue Thunderia omiin pahoihin tarkoituksiinsa: ei-toivottujen poliittisten toimijoiden hävittämiseen.
Murphy epäilee osalliseksi vanhaa sodanajan riitapukariaan ja Blue Thunderin ensisijaista koelentäjää, ent. Yhdysvaltain armeijan eversti F.E. Cochranea (Malcolm McDowell). Käytettyään Blue Thunderin teknologiaa tallentaakseen Cochranen helikopteria kataliin tarkoituksiin suunnittelevan tapaamisen toisten vaikutusvaltaisten virkamiesten kanssa, Murphy yrittää toimittaa videonauhan televisioasemalle ennen kuin tulee tapetuksi. Lymangood on jo tässä vaiheessa kuollut. Frank Murphy onnistuu antamaan videonauhan tyttöystävälleen, joka lähettää sen televisioasemalle.
Lopussa Murphy ja Cochrane ottavat mittaa toisistaan Los Angelesin keskustan yllä. Cochrane lentää konetykillä varustettua Hughes 500 -helikopterilla. Taistelun aluksi kahdesta Air National Guardin F-16-hävittäjästä toinen tulee ammutuksi alas. Tekemällä hienon 360 asteen silmukan Blue Thunderin turbiinin turvin Murphy ampuu Cochranen alas. Tämän jälkeen hän tuhoaa Blue Thunderin laskeutumalla lähestyvän tavarankuljetusjunan eteen, koska pitää taktista helikopteria liian vaarallisena kenenkään muun käytettäväksi.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Roy Scheider | … | poliisi Frank Murphy |
| Malcolm McDowell | … | eversti F.E. Cochrane |
| Warren Oates | … | kapteeni Jack Braddock[3] |
| Candy Clark | … | Kate |
| Daniel Stern | … | poliisi Richard Lymangood |
| Paul Roebling | … | Icelan |
| David Sheiner | … | Fletcher |
| Joe Santos | … | Montoya |
| Ed Bernard | … | kersantti Short |
| Jason Bernard | … | pormestari |
| Mario Machado | … | itsenään |
| James Murtaugh | … | Alf Hewitt |
| Pat McNamara | … | Matusek |
| Jack Murdock | … | Kress |
| Clifford A. Pellow | … | Allen |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blue Thunderin käsikirjoituksen ensimmäisessä luonnoksessa Frank Murphy oli kuvattu mielenvikaisena hahmona, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia, joista johtuen hän tuhosi paljon enemmän kaupunkia.[4]
Los Angelesin poliisin Hooper-helikopterikenttä toimi fiktiivisen poliisiyksikön tukikohtana kentän rakennustöiden ollessa vielä kesken. Drive-in -teatterikohtaus, jossa Frankin tyttöystävä Kate saa nauhan, kuvattiin Burbankin Pickwick-teatterissa, joka on sittemmin purettu ja korvattu Pavilions-tavaratalolla.[5]
Blue Thunder -helikopteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blue Thunderina toiminut helikopteri oli ranskalainen Aérospatiale SA-341G Gazelle muunnettuna päälle pultatuilla osilla ja Apache-tyylisellä kuomulla. Kuvauksissa käytettiin kahta helikopteria. Columbia Picturesin ostettua ne, lennettiin helikopterit Cinema Airiin Carlsbadiin (Kaliforniassa), jossa niitä muutettiin huomattavasti elokuvaa varten. Muutokset tekivät helikoptereista niin painavia, että erinäisiä tehosteita tarvittiin, jotta ne näyttäisivät lopputuloksessa nopeilta ja ketteriltä. Esimerkiksi Murphyn elokuvan lopulla tekemä 360° silmukka tehtiin radio-ohjatulla mallilla.[6]
Tuotto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blue Thunder julkaistiin Yhdysvalloissa 13. toukokuuta 1983, ja oli aloitusviikolla elokuvateattereissa (1539 kpl) maan suosituin elokuva, tuottaen 8 258 149 dollaria. Se ohitti tuona viikonloppuna Flashdancen ykkössijallaan. Toisena ja kolmantena viikonloppuna sijoitus oli toinen. Kaikkiaan se keräsi Yhdysvalloissa 42 313 354 dollaria 66 päivän kuluessa julkaisusta. Kansainvälisesti Blue Thunder julkaistiin Länsi-Saksassa 5. helmikuuta 1983, ennen Yhdysvaltain julkaisua, ja maailmanlaajuisesti kesä-syyskuun välillä 1983. Isossa-Britanniassa julkaisu oli 25. elokuuta 1983. Itä-Saksan ja Etelä-Korean julkaisu oli 1984. Kansainvälistä lipunmyyntituottoa ei tiedetä. Yhdysvalloissa elokuva tuotti videovuokraamoissakin 21,9 miljoonaa dollaria.[7]
Elokuva sai suotuisat arviot, Rotten Tomatoesissa 79 % arvosanan. Suomessa aikalaiskritiikki oli melko nihkeää. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksi antoi Siniselle salamalle kolme tähteä, yksi arvostelija kaksi tähteä ja neljä yhden tähden, keskiarvona 1,5 tähteä neljästä.[8] Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo Sinistä salamaa pinnalliseksi mutta ”pirun taitavaksi” konejännäriksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Canby, Vincent: Film View; Are Video Games About To Zap The Action Movie? The New York Times. 15.5.1983. Viitattu 8.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Blue Thunder: The Complete Series DVD Talk. Viitattu 19.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Tämä oli Warren Oatesin viimeisiä elokuvia ennen hänen kuolemaansa 1982, ja on omistettu hänelle. Hän teki yhden elokuvan ja yhden TV-sarjan episodin, jotka julkaistiin Blue Thunderin jälkeen.
- ↑ Blue Thunder - Original 1979 First Draft Screenplay (englanniksi)
- ↑ "Blue Thunder" DVD lisämateriaalit ja jälkiselostukset
- ↑ Blue Thunder, the helicopter: movie information (englanniksi)
- ↑ Box Office Mojo - Weekend Box Office - May 13-15, 1983 (englanniksi)
- ↑ Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.