Setyylialkoholi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Setyylialkoholi
Cetyl alcohol structure.svg
Cetyl-alcohol-3D-vdW.png
Tunnisteet
CAS-numero 36653-82-4
IUPAC-nimi Heksadekan-1-oli
SMILES CCCCCCCCCCCCCCCCO[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C16H34O
Moolimassa 242,432 g/mol
Tiheys 0,818 (50 °C)[2] g/cm³
Sulamispiste 49 °C[3]
Kiehumispiste 344 °C[2]
Liukoisuus Ei liukene veteen

Setyylialkoholi (C16H34O) eli heksadekanoli tai palmityylialkoholi on alifaattisiin alkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään ainesosana kosmetiikassa ja lähtöaineena muiden orgaanisten yhdisteiden valmistukseen. Yhdistettä esiintyy kasveissa, kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa setyylialkoholi on valkoisia kiteitä tai valkoista vahamaista ainetta. Setyylialkoholi on hygroskooppista. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin ja kloroformiin. Setyylialkoholilla on kukkaismainen tuoksu. Yhdistettä esiintyy runsaasti estereinään kaskelotin valaanpäävahassa. Lisäksi sitä esiintyy eräiden kalojen kuten barrakudinojen öljyissä.[2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset setyylialkoholin valmistusprosessit perustuivat valaanpäävahan sisältämien esterien hydrolyysiin. Nykyään sitä valmistetaan pelkistämällä palmitiinihapon estereitä vedyttämällä. Setyylialkoholia käytetään kosmetiikassa voiteissa, saippuoissa, huulipunissa ja partavaahdoissa kosteutta sitovana ainesosana. Se soveltuu tähän hyvin, koska se on hygroskooppista eikä ärsytä ihoa. Lisäksi siitä valmistetaan muita orgaanisia yhdisteitä kuten lääkkeitä.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1-Hexadecanol - Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 18.6.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 142–143. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 336. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  4. a b Richard A. Peters: Alcohols, Higher Aliphatic, Survey and Natural Alcohols Manufacture, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  5. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 775. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]