Serlachius (suku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Serlachius on suomalainen suku, joka tunnetaan lähinnä talouselämän vaikuttajina 1800-luvulta alkaen. Osa suvun jäsenistä on 1900-luvulla suomentanut nimen Särkilahdeksi.

Serlachius-suvun kantaisä on 1620-luvulla Pernajan Särklahdella tilan omistanut veronkantokomissaari Daniel Williaminpoika, joka on suvun ensimmäinen nimeltä tunnettu isänpuoleinen esi-isä. Hänen arvellaan olleen kotoisin Skotlannista ja olleen Ruotsin armeijassa palkkasoturina ja ryhtyneen siviilivirkamieheksi vuonna 1617, Stolbovan rauhan jälkeen. Siviilivirkana oli verojen ja tullien kerääminen Uudenmaan rannikolla. Vuonna 1620 hän asettui asumaan Särkilahdelle, lähelle Pernajaa. Puolisokseen hän otti Lapinjärven kirkkoherran tyttären. Kun Williamssonin appiukko kuoli, tältä jäi perinnöksi suuri maaomaisuus. Kuollessaan vuonna 1639 hän omisti koko Särkilahden kylän. Eräiden tietojen mukaan Williamsson oli kauppias ja syntyjään joko Alankomaista tai Saksasta.[1]

Daniel Williamssonin poika, Johan Danielsson, onnistui hänkin parantamaan yhteiskunnallista asemaansa avioliitolla. Hänen appensa Peter Thorwöste oli laivanvarustaja ja Fiskarsin ruukin perustaja. Johan Danielsonin pojat päätettiin kouluttaa papeiksi. Eräs heistä, Petrus, päätti ottaa sukunimekseen Särkilahdesta muodostetun latinankielisen muodon Serlachius. Kuollessaan vuonna 1738 hänellä oli 20 lasta ja kaiken kaikkiaan neljässä polvessa sata jälkeläistä. Isonvihan aikana Petrus Serlachius saavutti kunnioitusta jäämällä palvelemaan seurakuntaansa sen sijaan, että olisi paennut monien muiden pappien tapaan Ruotsiin.[2] Tila säilyi suvun omistuksessa vuoteen 1841. Vuonna 1935 osa suvusta suomensi sukunimensä Särkilahdeksi vanhan sukutilan nimen mukaan. Suvun tunnetuin haara muodostuu kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen jälkeläisistä, jotka kytkeytyvät tämän 1868 perustamaan G. A. Serlachius Osakeyhtiö -metsäteollisuusyhtymään. Tässä sukuhaarassa on ollut runsaasti vuorineuvoksia.[3]

Serlachiuksen suvun tarina on varsin kuvaava esimerkki Suomeen Ruotsin vallan aikana asettuneen suvun sosiaalisesta noususta.[4]

Varhaisemmat Särkilahdet eivät liity tähän sukuun, vaan ovat lähtöisin Taivassalon Särkilahdesta.[5] Suku sammui mieskannalta 1500, mutta Turun pormestari Niilo Pietarinpoika otti vaimonsa puolelta olevan Särkilahti-nimen käyttöön, ja nimi muuttui myöhemmin muotoon Stiernkors. Tämäkin suku sammui 1667.[6]

Jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petrus Serlachius (1655–1738), Pernajan kirkkoherra, lääninrovasti valtiopäiväedustaja, Suomen kirkon johtajia Isonvihan aikana, Daniel Willeminpojan pojanpoika
  • Johannes Serlachius (1658–1729), lääninrovasti, valtiopäiväedustaja, Petrus Serlachiuksen veli
  • Carl Serlachius (n. 1687–1754), asianajaja, runoilija, Petrus Serlachiuksen poika
  • Gustaf Adolf Serlachius (1830–1901), apteekkari, liikemies, kauppaneuvos, Mäntän paperitehtaan perustaja
  • Julian Serlachius (1854–1925), oikeusosaston senaattori, korkeimman oikeuden jäsen, G. A. Serlachiuksen serkun poika
  • Allan Serlachius, vuodesta 1935 Särkilahti (1870–1935), professori, senaattori, korkeimman oikeuden jäsen, diplomaatti, kansanedustaja, Julian Serlachiuksen veli
  • Gösta Serlachius (1876–1942), G. A. Serlachius AB:n toimitusjohtaja, G. A. Serlachiuksen veljenpoika ja vävy
  • Eric J. Serlachius (1884–1936), oikeusministeri, Julian Serlachiuksen poika
  • Gerda Ryti o.s. Serlachius (1886–1984), tasavallan presidentin puoliso, Julian Serlachiuksen tytär
  • Ralph Erik Serlachius (1901–1980), vuorineuvos, G. A. Serlachius Ab:n toimitusjohtaja,ministeri, Gösta Serlachiuksen poika
  • Bror Serlachius (1907–1987), vuorineuvos, Tervakoski Oy:n toimitusjohtaja, Gösta Serlachiuksen poika
  • Risto Särkilahti (1907–1991), WSOY:n johtajia, Allan Serlachiuksen poika
  • Jorma Serlachius (1908–1969), mekaanisen teknologian professori
  • Osmo Särkilahti (1912–1995), WSOY:n johtajia, Allan Serlachiuksen poika
  • Gustaf Serlachius (1935–2009), vuorineuvos, G. A. Serlachius Ab:n toimitusjohtaja, R. Erik Serlachiuksen poika

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskisarja 2010, s. 18.
  2. Keskisarja 2010, s. 20–21.
  3. a b Veli-Matti Autio: Serlacius (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006 (päivitetty 16.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Keskisarja 2010
  5. Aatelisten ja kartanoiden Taivassalo Taivassalon kunta.
  6. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 921

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lotte Reenpää: Serlachiuksen suku. Sukuselvitys. Otava 1981. ISBN 9511066641.