Selvitys oikeuskanslerille
| Selvitys oikeuskanslerille | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jouko Turkka |
| Kansitaiteilija | Marjatta Saastamoinen |
| Kieli | suomi |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1984 |
| Sivumäärä | 164 s. |
| ISBN | 951-1-08165-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Selvitys oikeuskanslerille on Jouko Turkan romaani, joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1984.
Kirjan takakannessa kerrotaan kirjan taustoista seuraavasti:
Jouko Turkan, maamme kiistellyimmän ohjaajan ja varmasti Teatterikoulun historian pelätyimmän rehtorin käyttämät menetelmät aiheuttivat vuonna 1983 kantelun oikeuskanslerille, sillä seurauksella että oikeuskansleri lähetti Teatterikoululle kyselyn. Mihinkään oikeudellisiin seuraamuksiin kysely ei johtanut, mutta asia jäi Turkan mieleen.[1]
Romaanin ensimmäisille sivuille on liitetty kopiot alkuperäisestä kantelusta sekä oikeuskanslerin kyselystä. Tämän jälkeen alkaa varsinainen romaani, selvitys oikeuskanslerille, jonka Turkka aloittaa:
Herra Oikeuskansleri, luulin että te ahdistitte minua lain tähden. Nyt näen että teitte sen elämän tähden. Kiitän kaikesta millä yrititte suojella minua itseltäni ja ympäristöäni minulta. Pyydän saada katua.[2]
Romaanin päähenkilöinä toimivat Turkka itse ja hänen läheisensä, mutta kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat vääjäämättä toisiinsa.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- »Selvitys oikeuskanslerille on niin kauhea kirja että tukka kohahtaa pysyvästi sikkaralle pystyyn. Se on niin vahva ja nerokas, että sitä on mahdotonta jättää kesken.» – Pekka Tarkka, Helsingin Sanomat
- »Turkan selvitys ei ole lastenkamaritavaraa. Kirjallisessa perinteessä se asettuu de Saden, Genet'n, Burroughsin ja Lautréamont'n hurjimpien visioiden joukkoon. Yhteys ei koske vain sisällön raakuutta. Tyyliniekkana Turkka hakee vertaistaan.» – Karri Kokko, Keskisuomalainen
- »Turkka yksinkertaisesti luo silmäyksen ihmisen tilaan; mitä ihminen on kaiken tämän konsensuksen ja hyvinvoinnin alla, paljaana; millaisten atavististen tarpeitten ja anakronististen tabujen kahleissa hän yrittää elää säädyllisen, sivistyneen ihmisen tavoin, päästä sinuiksi oikeuskanslereiden ja muiden isokenkäisten kanssa.» – Arto Virtanen, Parnasso