Sellokonsertto (Prokofjev)
Sergei Prokofjev sävelsi sellokonserttonsa e-mollissa (op. 58) vuosina 1933–1938. Teos esitettiin ensimmäistä kertaa Moskovassa 26. marraskuuta 1938. Sellistinä oli Lev Berezovski ja orkesterina Aleksandr Melik-Pašajevin johtama Valtion sinfoniaorkesteri.[1]
Konsertto on kolmiosainen.
Materiaalin pohjalta syntyi myöhemmin Sinfonia concertante sellolle ja orkesterille (op. 125).[2]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- sello
- 2 huilua
- 2 oboea
- 2 klarinettia
- 2 fagottia
- 2 käyrätorvea
- 2 trumpettia
- tuuba
- patarummut
- lyömäsoittimia: symbaalit, kastanjetit, bassorumpu, pikkurumpu, tamburiini
- jouset
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Prokofiev.org: Cello Concerto in E minor, Op 58 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Prokofiev.org: Sinfonia Concertante for Cello and Orchestra, Op 125 (Arkistoitu – Internet Archive)
Pianokonsertto nro 1 (op. 10) | Pianokonsertto nro 2 (op. 16) | Pianokonsertto nro 3 (op. 26) | Pianokonsertto nro 4 (vain vasemmalle kädelle; op. 53) | Pianokonsertto nro 5 (op. 55) | Pianokonsertto nro 6 (keskeneräinen; op. 134, joskus 133) | Viulukonsertto nro 1 (op. 19) | Viulukonsertto nro 2 (op. 63) | Sellokonsertto (op. 58) | Konsertiino sellolle ja orkesterille (muiden valmiiksi säveltämä; op. 132) | Sinfonia concertante sellolle ja orkesterille (op. 125)