Seikkailupuisto
Seikkailupuisto on Turun Kupittaalla sijaitseva, vuonna 1982 perustettu Turun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen alainen lasten ja perheiden toimintakeskus. Puistossa on sekä leikkipuistomaisia leikkivälineitä että ohjattua toimintaa ja esityksiä. Puiston pääasiallisena kohderyhmänä ovat 3–10-vuotiaat lapset. Seikkailupuisto on toiminut koko historiansa ajan lastenkulttuurin tuottajana. Vaihtuvat teatteriesitykset, osallistavat tapahtumat sekä työskentely taidepajoissa ovat toiminnan kulmakiviä.[1]
Kesäisin puistoalueen kohteita ovat mm. Suihkusieni ja kahluuallas, puiston halki kiemurteleva puro ja liikennekaupunki sekä sittemmin puretun, lasten ideoiden pohjalta toteutetun Unelmien Leikkipaikan jättiläispatsaat. Talvikaudella sisätiloissa järjestetään ohjattua avointa toimintaa ja harrasteryhmiä, aloina teatteri, musiikki ja kädentaidot.[1] Lapset ovat päässeet pöristelemään liikennekaupungissa polkuautoilla vuodesta 1958 lähtien.[2]
Seikkailupuiston teatterissa on lapsille suunnattua ohjelmistoa sekä Helmiteltan että Timantti-teatterin näyttämöillä.[3]
Kesäkuun puolivälissä Seikkailupuistossa järjestetään Lasten rockfestivaali Seikkisrock, jossa ovat vuosien varrella esiintyneet esimerkiksi Kengurumeininki, Herra Heinämäen Lato-orkesteri sekä Pommi ja Gommi.[4]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1903 Kupittaanpuistoon hankittiin lapsia varten keinulauta ja keinuja. Lasten liikennekaupunki avattiin 1958[5].
Seikkailupuistohanke sai Turussa alkunsa vuonna 1972, kun yli 7 000 turkulaista, mukana monet järjestöt ja Turun yliopistollisen keskussairaalan edustajat allekirjoittivat vetoomuksen lastenpuiston rakentamisesta Kupittaalta Espooseen muuttaneen ruotsinkielisen puutarhakoulun tiloihin. Asiaa ajamaan perustettu Seikkailupuistoyhdistys, jota johti kuntapoliitikko ja psykologi Eugen Parkatti. Yhdistys esitti kaupungille rakennussuunnitelman ja talousarvion kahteen otteeseen, mutta tuloksetta. Puutarhakoulu ehti palaa, ja sen paikalle nousi kerrostalo. Ruotsalainen puistoarkkitehti Marian Andersson laati suunnitelman ilmaiseksi, mutta kaupunki ei ottanut siihen kantaa. Vuonna 1977 kaupunki laaditutti seikkailupuistosta oman suunnitelmansa, ja vuosikymmenen lopulla sen ensimmäinen vaihe rakennettiin. Kesällä 1980 puistossa päästiin aloittamaan pienimuotoinen toiminta, jota kuitenkin haittasivat viereisen makkaratehtaan savukaasut arkipäivisin.[6][7][8][9]
Ympärivuotinen toiminta Kupittaan Seikkailupuistossa pääsi alkuun kesällä 1982. Luovaan toimintaan haettiin mallia muassa Britanniasta ja Ruotsista, ja se sisälsi muun muassa maalausta, muovailua, teatteriesityksiä ja musiikkia. Puistoon kuului tuolloin muun muassa puro, leikkitroolari, liukurata, hirsinen linna, polkuautorata, kiipeilytelineitä sekä tuolloin harvinainen uutuus, trampoliini.[10]
Vuosituhannen vaihteessa Seikkailupuisto sai 1,8 miljoonaa euroa EU-tukea, jonka turvin aluetta kunnostettiin ja rakennettiin tapahtumatalo Timantti.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mikä on seikkailupuisto? Turun kaupunki. Viitattu 5.6.2018.
- ↑ Liikennekaupunki täyttää 60 vuotta Aamuset. 27.4.2018. Viitattu 5.6.2018.
- ↑ Seikkailupuisto Visit Turku. Viitattu 5.6.2018.
- ↑ Seikkisrockin historiaa Seikkisrock-sivusto. Vilperi ry. Viitattu 5.6.2018.
- ↑ Toivonen, Hanna: Kupittaa Turun Sanomat. 19.11.2005. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Tukia, Anneli: Turun Seikkailupuisto on byrokratian kukkanen. Helsingin Sanomat, 10.10.1976, s. 13. HS Aikakone (tilaajille).
- ↑ Maunula, Jyrki: Seikkailupuistoa odotettu kahdeksan vuotta Turkuun. Helsingin Sanomat, 13.6.1980, s. 18. HS Aikakone (tilaajille).
- ↑ Tehtaan savut kiusaavat leikkipuiston lapsia. Helsingin Sanomat, 28.7.1980, s. 10. HS Aikakone (tilaajille).
- ↑ a b Jörö-Jukka rokkaa ja tanssii Turkulainen. 31.5.2012. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Turun Seikkailupuisto toimii nyt läpi vuoden. Helsingin Sanomat, 16.6.1982, s. 16. HS Aikakone (tilaajille).