Sampi
| Sampi | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] 
| ||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Acipenser sturio Linnaeus, 1758 | ||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Sampi Wikispeciesissä Sampi Commonsissa
|
Sampi (Acipenser sturio) on uhanalainen eurooppalainen sampikalalaji.
Sisällysluettelo
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sampi kasvaa tyypillisesti 50–150 senttimetriä pitkäksi (enimmillään jopa 6-metriseksi), ja sen keskimääräinen paino on noin 150 kg, tosin se voi kasvaa jopa 400-kiloiseksi. Kala on selkäpuolelta tummanharmaa, vatsapuolelta kellanvalkea. Sen kuono on pitkä ja leuasta törröttää viiksisäikeitä. Selkä on ryhmyinen.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sampi oli aikaisemmin yleinen laajalti Länsi- ja Etelä-Euroopan rannikoilla, mutta jäljellä on enää yksi kuteva kanta Ranskassa Gironde-joessa.[2] Sitä tavattiin Pohjanmeressä, Itämeressä, Englannin kanaalissa, Atlantin rannikolla, Välimeressä Ródoksen länsipuolella ja Mustanmeren länsi- ja eteläosissa.[1]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammet viettävät ainakin osan elämästään merivedessä, mutta ne tulevat kutemaan jokiin. Koiraat lisääntyvät ensimmäisen kerran 10–12 vuoden ja naaraat 14–18 vuoden iässä.[1] Sammet voivat elää jopa 40-vuotiaiksi.
Sampi viihtyy lähellä mutaista pohjaa, josta se etsii ruokaa viiksisäikeiden avulla. Aikuiset yksilöt pysyttelevät jokisuulla, mutta ne nousevat kutemaan sorapohjalle lähemmäs latvavesiä.
Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee sammen äärimmäisen uhanalaiseksi, koska siltä tunnetaan enää yksi populaatio ja sekin on heikkenemään päin. Vuonna 2010 arvioitiin, että lajia on luonnossa jäljellä 20–750 sukukypsää yksilöä.[1]
Ranskassa on käynnissä sammen in situ -suojeluohjelma, ja lajia suojellaan myös ex situ Ranskassa ja Saksassa. Lajia istutettiin vuosina 1995 ja 2007–2009. Vuonna 1995 istutetuista yksilöistä 3–5 prosenttia selviytyi.[1]
Sampi kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen 1.[1]
Itämeren sampi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa ja muualla Itämeren alueella alkuperäisenä tavatun ja 1900-luvulla hävinneen sammen katsottiin myös aiemmin kuuluvan tähän lajiin. 2000-luvun alun tutkimukset osoittivat, että täällä esiintynyt laji olikin sinisampi Acipenser oxyrinchus, jonka päälevinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Gesner, J., Williot, P., Rochard, E., Freyhof, J. & Kottelat, M.: Acipenser sturio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016-3. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.3.2017. (englanniksi)
- ↑ European sea sturgeon (Acipenser sturio) ARKive
- ↑ Hannu Lehtonen (2011) *Sampi, tule takaisin Tiede-lehti 12/2011
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Acipenser sturio (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
