Sammakonkello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sammakonkello
Campanula aparinoides NRCS.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Kellokasvit Campanulaceae
Suku: Kellot Campanula
Laji: aparinoides
Kaksiosainen nimi

Campanula aparinoides
Pursh

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sammakonkello Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sammakonkello Commonsissa

Sammakonkello (Campanula aparinoides) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kellokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen ja maarönsyllinen sammakonkello kasvaa 20–50 senttimetriä korkeaksi. Rento varsi on tavallisesti yläosastaan haarova. Varren särmissä on pieniä, taapäisiä väkäsiä, jotka tekevät varren karheaksi ja takertuvaksi. Kierteisesti varren ympärillä olevat ruodittomat lehdet ovat pituudeltaan 10–60 mm ja leveydeltään 2–6 mm. Muodoltaan ne ovat tasasoukan suikeita ja matalahampaisia tai lähes ehytlaitaisia. Lehtilaita ja lehden keskisuonen alaosa ovat karheita. Kukinto on yleensä huiskilo, joskus harvoin kukat saattavat olla yksittäin. Avoimen kellomaiset kukat ovat lähes valkoisia ja sinisuonisia. Kukkaperät ovat hentoja ja 5–40 mm pitkiä. Verhiönliuskat ovat noin 2 mm:n pituisia ja puikean kolmiomaisia. Teriö on 5–9 mm pitkä ja syvään liuskainen. Suomessa sammakonkello kukkii heinä-elokuussa, mutta pallomaisessa kodassa olevat siemenet jäävät kypsymättä.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakonkello on kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana Eurooppaan.[2] Suomessa sammakonkello on hyvin harvinainen tulokaslaji, jota tavataan muutamin paikoin Hämeestä.[4] Suomen esiintymät ovat ainoita tunnettuja Pohjoismaissa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sammakonkellon kasvupaikat ovat kosteita niittyjä ja ojia.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maiz-Tome, L.: Campanula aparinoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 402–403.
  3. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 584.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sammakonkellon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viiattu 15.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]