SVD (tarkkuuskivääri)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SVD (7,62 mm snaiperskaja vintovka Dragunova)
Tyyppi itselataava tarkkuuskivääri
Valmistaja Ižmaš, Norinco
Valmistusmaa Neuvostoliitto Neuvostoliitto
Venäjä Venäjä
Kiina Kiina (lisenssi)
Irak Irak (lisenssi)
Valmistusvuodet 1963–
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62×54 mmR
Aseen pituus 1225 mm
Piipun pituus 620 mm
Paino (tyhjänä) 4,30 kg (lipas tyhjänä)
Lipas irrotettava kaksirivinen tankolipas
Kapasiteetti 10 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 830 m/s
Tehokas kantama 800 m
Teoreettinen kantama 1 500 m
Tulinopeus (laukausta/min) 30 lk/min

SVD eli 7,62 mm Snaiperskaja vintovka Dragunova, (ven. 7,62-мм снайперская винтовка Драгунова, lyh. СВД) on alkujaan neuvostoliittolainen 7,62×54 mmR-kaliiperinen itselataava tarkkuuskivääri. Aseen GRAU-taisteluvälineindeksinumero on 6V1 (ven. 6В1).

Se voitti suunnittelukilpailun, johon oli osallistunut kolme eri suunnitelmaa Neuvostoliiton armeijan uudesta ryhmän tulitukikivääristä; Sergei Simonovin SSV-58, Aleksandr Konstantinovin prototyyppi 2B-10 ja Jevgeni Dragunovin SVD-137-prototyyppi. Monipuolisen testauksen selvitti parhaiten Dragunovin malli, ja ensimmäinen 200 kappaleen koesarja otettiin käyttöön vuonna 1963. Vuonna 1964 Ižmaš aloitti kiväärin sarjatuotannon ja kivääri otettiin käyttöön ryhmän tulitukiaseena Varsovan liiton maissa ja Puolassa vuodesta 1966 lähtien.

SVD:n valmistuslisenssit myytiin myös Kiinaan (nimellä Type 79 ja Type 86) ja Irakiin (nimellä Al Kadesiah)

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SVD on itselataava, kertatulta ampuva ruutikaasutoiminen kivääri, jossa on lyhytiskuinen kaasumäntäjärjestelmä. Aseen vasemmalle pyörähtävä lukko lukittuu piippuun kolmella lukitusolakkeella. Kiväärissä on manuaalinen kaksiasentoinen kaasuntasaaja. Patruunat syötetään käyrästä kaksirivisestä 10 patruunan lippaasta. Viimeisen patruunan käytön jälkeen luisti ja lukko lukittuvat auki, mistä ne voidaan palauttaa vetämällä viritinvipua taaksepäin. Kiväärissä on iskuvasara ja manuaalinen varmistuskytkin. Kiväärin runko on koneistettu jäykkyyden ja tarkkuuden lisäämiseksi.

Käyttötarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PSO-1 uniikki tähtäinkuvio. Etäisyydenmittausasteikko on vasemmassa alakulmassa, korokulmakkeet keskellä ja tuulikorjaus sekä ennakko määritetään vaakapalkin asteikolla. Kuvan romanialaisessa tähtäimessä ristikko on valaistu radioaktiivisella tritiumilla pienen akkutoimisen lampun sijaan.

SVD-kivääri suunniteltiin alun perin rynnäkkökivääriä tehokkaammaksi ja tarkemmaksi jalkaväkiryhmän tulitukikivääriksi, pidentämään ja parantamaan ryhmän tulituksen ulottuvuutta ja tarkkuutta. SVD:tä kuitenkin käytetään myös pääasiallisena tarkkuuskiväärinä, etenkin Neuvostoliiton ulkopuolella. Sen parhaita puolia ovat helppo valmistettavuus ja luotettavuus.

Aseen tarkkuus on kahden kulmaminuutin luokkaa, eli aseen osumakuvio on 2" 100 jaardilta, kun tarkkuuskivääreissä yleinen minimivaatimus on yleensä 0,5-1 kulmaminuutin luokkaa. Aseen oman, alkuperäisen käyttöohjeen mukaan tarkkuus on riittävän hyvä, jos sadalta metriltä saadaan neljä laukausta kahdeksan sentin kasaan.

Todellista tarkkuusammuntaa varten V. M. Sabelnikov, P. P. Sazonov ja V. M. Dvorianinov suunnittelivat tarkka-ampujien käyttöön erikoispatruunan '7N1', siinä oli rautapäällysteinen luoti, jossa oli ilmareikä, rautasydän ja lyijyperä. 7N1 korvattiin vuonna 1999 uudella 7N14-patruunalla. Siinä oli uudentyyppinen lataus vain SVD:tä varten ja 151 grainin (9,78 g) lyijyluoti, jonka nopeus oli sama 830 m/s kuin aiemmin.

Kiväärillä voi ampua myös tavallista 7,62×54 mmR Mosin-Nagant-patruunaa, jossa on joko tavallinen kokovaippa-, valojuova- tai panssariluoti.[1][2].

Dragunovin kiikaritähtäimenä käytetään yleensä neljä kertaa suurentavaa PSO-1 (POSP-1) -tähtäintä. Venäjän Federaation Asevoimien käytössä on myös huomattavasti tehokkaampia kiikaritähtäimiä, kuten 3-9 kertaa suurentava 1P21 (PO 3-9X42) tai kahdeksan kertaa suurentava POSP 8x42A. Vieläkin tehokkaampia jopa 12 kertaa suurentavia kiikaritähtäimiä on saatavilla Dragunoviin, mutta nämä ovat hyvin harvinaisia jo siksikin, että Dragunov ei ole kovinkaan tarkka. Lisäksi käytetään muun muassa 1PN51 (NSPU-3)-, 1PN58-, 1PN93-4- ja 1PN114-valonvahvistintähtäimiä.[3]

Variaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi Tigr -siviiliversiota.

1990-luvun alussa aseesta kehitettiin lyhyempi versio laskuvarjojoukkojen käyttöön, nimeltään SVDS (Snaiperskaja Vintovka Dragunova Skladnaja, "taittoperäinen Dragunov-tarkkuuskivääri" . Siinä on metallinen putkimallinen perä, joka taittui aseen oikealle puolelle, synteettinen pehmuste perässä, säädettävä poskipakka ja synteettinen pistoolikahva. Piipusta tehtiin painavampi, luistia vahvistettiin, kaasumäntää paranneltiin ja siihen asennettiin uudenlainen liekinsammuttaja.

SVDS-mallia tehtiin myös pimeänäkövarusteilla varustettuna versiona, nimeltään SVDSN. Siinä kiikaritähtäin oli vaihdettu joko NSP-3-, NSPU-, PGN-1-, NSPUM-tähtäimeen tai puolalaiseen passiivisen PCS-6-kiikaritähtäimeen.

Vuonna 1994 venäläinen TsKIB SOO -yritys (nykyään 'KBP Instrument Bureau':n osa) kehitti SVU-tarkkuuskiväärin (Snaiperskaja Vintovka Ukorotšennaja, "lyhennetty tarkkuuskivääri") Venäjän sisäministeriön erikoisjoukoille (MVD). SVU on esikuvaansa huomattavasti lyhyempi bullpup-tyylisen suunnittelun, lyhyemmän piipun ja suujarrun, joka vähensi rekyyliä n. 40 % ansiosta. Kivääri oli varustettu taittuvilla avotähtäimillä ja PSO-1-kiikaritähtäimellä.

SVU:n variaatio, jossa on tulimuodon valintamahdollisuus (kerta- ja täysautomaattinen) ja 20 patruunan lipas, on nimeltään SVU-A A – Avtomatitšeskaja, Automaattinen).

Vuonna 1998 Puola otti käyttöön SVD:stä modernisoidun SWD-M-mallin, jossa on raskas piippu, etujalat ja LD-6- kiikaritähtäin (suurennus 6x42).

SVD:n pohjalta on myös tehty muutamia metsästyskivääreitä. Vuonna 1962 Neuvostoliiton asevarasto Iževskissä kehitti Medved-kiväärin (suom. "karhu"), jonka kaliiperi oli ensin 9x53 mm ja myöhemmin 7,62×51 mm NATO ulkomaan vientiä varten. 1970-luvun alussa Iževsk julkaisi Tigr-metsästyskiväärin (suom. "tiikeri"), jossa oli säädettävä peukaloreiällinen tukki ilman poskipakkaa. Sitä valmistetaan 7,62×54 mmR-, 7,62×51 mm NATO- ja 9,3×64 mm Brenneke-kaliiperisena. Alun perin kivääriä tehtiin yksitellen pieniä sarjoja, mutta vuonna 1992 alkoi sarjatuotanto.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertatulta ampuva kaasurekyyliperiaatteella toimiva, lyhytiskuisella kaasumännällä toimiva itselataava kivääri:

  • Kaliiperi: 7,62×54R (7,62×53R on joissain tapauksissa yhteensopiva kaliiberi)
  • Pituus: 1225 mm
  • Paino: ase ilman lipasta 4,3 kg (täysi lipas, 10 patr. 430 g)
  • Tulinopeus: 30 tähdättyä laukausta minuutissa
  • Tarkkuus: alle 2 kulmaminuuttia
  • Tehokas ampumaetäisyys 800 m
  • Valmistusmaa Neuvostoliitto / Venäjä, Kiina (Type 79, Type 85)

Käyttäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=SVD_(tarkkuuskivääri)&oldid=22161282”