Ruth Bernhard
| Ruth Bernhard | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1905 Berliini, Saksa |
| Kuollut | 18. joulukuuta 2006 (101 vuotta) San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | valokuvaaja, opettaja |
| Taiteilija | |
| Ala | valokuvataide |
Ruth Bernhard (14. lokakuuta 1905 Berliini, Saksa[1] – 18. joulukuuta 2006 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat[2]) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti alastontutkielmistaan. Hän pyrki alastonvalokuvissaan voimakkaalla valon ja varjon käytöllä luomaan selkeitä muotoja.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruth Bernhard syntyi Berliinissä 1905. Hänen isänsä oli tunnettu graafinen suunnittelija Lucian Bernhard. Ruth kävi Berliinissä kahden vuoden ajan taideakatemiaa, mutta muutti vuonna 1927 New Yorkiin.[3]
Bernhard teki vuonna 1929 lyhen aikaa töitä The Delineator -lehden valokuvausosaston johtajan Ralph Steinerin pimiöavustajana mutta sai potkut oltuaan ujostelemattoman epäkiinnostunut tehtävästä. Bernhard osti viimeisen palkkansa avulla oman kameran ja kuvausvarusteita. Hän alkoi toimia freelancer-valokuvaajana.[3]
Bernhardin valokuva ”Lifesavers” herätti Voguen taiteellisen johtajan Mehemed Fehmy Aghan mielenkiinnon, ja tämä auttoi vuonna 1931 Bernhardin valokuvan Advertising Artiin. Bernhard sai tämän jälkeen toimeksiantoja mainostoimistoilta ja teollisuusmuotoilun parista.[4]
Bernhard tapasi 1935 Edward Westonin ja muutti tämän innoittamana Kaliforniaan. Hän oli vakuuttunut Westonin töistä ja valokuvauksen taiteellisista mahdollisuuksista. Hän alkoi valokuvata asetelmia ja alastonkuvia.[3] Bernhardin ajan kuviin kuuluu myös muun muassa ”Doll's Head”, joka on surrealistisen valokuvataiteen malliesimerkkejä.[4]
Bernhard muutti vuonna 1939 takaisin New Yorkiin, mutta palasi kahdeksan vuoden päästä Kaliforniaan, missä hän kohosi valokuvauksen West Coast -liikkeen johtaviin taiteilijoiden joukkoon.[4] Hän kuului muun muassa Westonin, Ansel Adamsin, Minor Whiten, Imogen Cunninghamin, Wynn Bullockin ja Dorothea Langen kanssa f/64-ryhmään.[5]
Bernhard aloitti 1967 pitkän uran opettajana, ja hän opetti muun muassa Utahin osavaltionyliopistossa, Kalifornian yliopiston jatkokoulutuksessa, Berkeleyn yliopistossa ja San Franciscon yliopistossa.[4][3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bernhard kertoi Margaretta Mitchellin kirjoittamassa elämäkerrassa avoimesti yksityiselämästään. Hänellä oli elämänsä aikana useita suhteita sekä naisiin että miehiin. Hän aloitti 1940-luvun alussa kymmenisen vuotta kestäneen suhteen taiteilija ja muotoilija Eveline Phimisterin kanssa. Kymmenen vuotta itseään nuoremman ilmavoimien everstin Price Ricen kanssa Bernhard oli yhdessä vuodesta 1967 Ricen kuolemaan 1999.[6]
Bernhard kuoli joulukuussa 2006 luonnollisiin syihin kotonaan San Franscisossa.[6]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bernhard tunnetaan parhaiten draamaattisesti valaistuista alastontutkielmistaan. Hän kertoi itse, että hänen tavoitteenaan oli valoilla ja varjoilla yksinkertaistaa esitystä ja painottaa muotojen selkeyttä.[6] Bernhard loi valokuvissaan abstrakteja muotoja ja veistoksillisia kokonaisuuksia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on Two Forms (1962), jossa kaksi alastonta naista on painautunut toisiaan vastaan.[5]
Bernhard otti lähes kaikki kuvansa studiossa, ja hän oli hyvin tarkka sommittelusta. Hän saattoi yhtä valokuvaa varten tehdä usean päivän ajan sopivaa sommittelua.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ruth Bernhard Women In Photography International. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Sabin Russell: Ruth Bernhard -- photographer of nudes and still lifes SFGate. 19.12.2006. Hearst Communications, Inc. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ruth Bernhard International Photography Hall of Fame and Museum. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ruth Bernhard International Center of Photography. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Ruth Bernhard Artnet Worldwide Corporation. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Philip Gefter: Ruth Bernhard NYTimes.com. 21.12.2006. The New York Times Company. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)