Ruotsalaisten luotsiasema
_02.jpg)
Ruotsalaisten luotsiasema oli entisessä Rymättylän kunnassa, nykyisessä Naantalin kaupungissa Ruotsalaisen saaren etelärannalla toiminut luotsiasema, joka lopetti toimintansa noin vuonna 1957. Sen viimeisin luotsiasemarakennus valmistui vuonna 1892[1] ja se on suojeltu osayleiskaavassa seudullisesti merkittävänä rakennuksena.[2] Museoviraston ja Merenkulkulaitoksen vuosina 1996–2000 tekemän merenkulun rakennusperinnön inventointien perusteella Museovirasto määritteli vuonna 2009 Ruotsalaisen luotsiaseman Suomen merkittävimpiin kuuluvaksi merenkulun rakennusperintökohteeksi. Vartiotuvan historiallista merkitystä ilmentää sen sijainti maisemassa. Vartiotupa ja rakennusryhmä on myös hyvä esimerkki aikansa vartiotuvasta ja 1800- ja 1900-lukujen taitteen luotsiasemamiljööstä.[3]
Ruotsalaisen saari on historiallisesti merkittävä luotsipaikka[3] ja saaren monet talot olivat jo 1700-luvulla luotsitalonpoikia. Luotsiasema sijaitsi 1800-luvulla lähellä nykyistä yhteysaluslaituria. Tämä luotsiasema tuhoutui tulipalossa ja uusi asema rakennettiin vuonna 1884, mutta näkyvyydeltään huonoon paikkaan, jonka vuoksi se jäi pois käytöstä jo 1892. Luotsiasemaan kuului vain hirsitupa, joka siirrettiin vuonna 1896 lähettyville Kuivaisiin osaksi uutta asuinrakennusta Mäkilää, joka rakennettiin parituvaksi. Myöhemmin rakennusta on laajennettu[1] ja se on osayleiskaavassa suojeltu kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävänä.[2] Alun perin luotsiasemat sijaitsivat Ruotsalaisen kylässä, mutta 1892 rakennettu Kuivaisten kylässä, vaikka ne ovatkin samalla saarella.[1]
Nykyinen luotsiasemarakennus valmistui vuonna 1892 noin 800 metriä länteen aikaisemmista luotsiasemista.[1] Rakennus edustaa tyypillistä 1800-luvun lopulla Saaristomerelle rakennettua vartiotupaa, jonka lisäksi samankaltaisia on säilynyt muun muassa Kustavin Isokarissa ja Lypertössä eli Lypyrtissä, sekä Luvian Säpissä.[3] Ruotsalaisten vartiotupa on harkkokiviperustainen yksikerroksinen hirsirakennus, jonka päällä on kookas tähystystorni. Rakennuksessa oli kolme huonetta: tupa, joka oli luotsimiesten vahtihuone, kamari, joka oli oltermannin huone ja eteinen sekä kuisti. Ulkovuoraukseltaan rakennus on pääosin vaakasuuntaisesti puoliponttilaudoitettua, mutta päätykolmiossa on pystylaudoitus. Rakennus on satulakattoinen ja sen ikkunat ovat neliruutuisia. Rantaan rakennettiin vuonna 1951 varasto, joka sittemmin muutettiin saunaksi. Varaston vieressä sijaitsivat purjehuone ja puuvaja.[1] Rakennuksen tilajako ja ulkomuoto on edelleen sama, samoin pihapiirin ryhmitys on alkuperäinen. Sen sijaan sisätilat eivät ole alkuperäisiä, koska tulipalo tuhosi ne. Vartiotuvassa päivysti kaksi luotsia, joista toinen oli tähystysvuorossa ja toinen lähtövuorossa. Luotsitoiminta kesti Ruotsalaisissa lähes sadan vuoden ajan, 24 tuntia vuorokaudessa.[3] Luotsaustoiminta loppui noin vuonna 1957, jonka jälkeen asema vuokrattiin merenkulkuhallituksen henkilökunnan kesäasunnoksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Brusila, Heljä et al: ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Kuivainen ja Ruotsalainen”, Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 182, 183, 288. sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7. Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8.
- ↑ a b Liite 12: Rakennussuojelukohteet (taulukko ja sr-kohteista kartta) (pdf) (kaavan laatinut Air-Ix Ympäristö Oy) Rymättylän eteläisen saariston osayleiskaava, väli- ja sisäsaaristo. 2004. Rymättylän kunta. Viitattu 10.10.2021.
- ↑ a b c d Nyman, Harri. toim. Ikkala, Marja-Leena: Meriväylien rakennusperintö. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Helsinki: Museovirasto, 2009. ISBN URN:ISBN:978-951-616-200-6 (pdf). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.10.2021).
