Ruskoruosteheinä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ruosteheinä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskoruosteheinä
Schoenus ferrugineus 310508a.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Ruosteheinät Schoenus
Laji: ferrugineus
Kaksiosainen nimi

Schoenus ferrugineus
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ruskoruosteheinä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskoruosteheinä Commonsissa

Ruskoruosteheinä eli ruosteheinä (Schoenus ferrugineus) on Euroopassa tavattava monivuotinen sarakasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiiviitä mättäitä muodostava ruosteheinä kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Harmaanvihreä varsi on noin yhden millin paksuinen, lehdetön, liereä ja uurteinen. Varren tyvitupet ovat tumman punaruskeita ja kiiltäviä. Korkeintaan kahden sentin pituiset lehdet ovat äimäisiä. Ruosteheinän kukinto on kaksi- tai kolmetähkäinen ja tiivis. Alimman tähkän tukilehti on kukinnon pituinen ja pysty. Litteät, sukkulamaiset tähkät ovat hieman alle sentin pituisia. Tähkäsuomut ovat tummanpunaruskeita ja kiiltäviä. Ruosteheinä kukkii Suomessa heinäkuussa. Kukat ovat kaksineuvoisia, heteitä on kolme ja emi kolmiluottinen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruosteheinän levinneisyysalue rajoittuu Keski-, Itä- ja Pohjois-Eurooppaan. Esiintymisalue on kuitenkin hyvin epäyhtenäinen ja laikuttainen. Voimakkaimmillaan laji on Keski-Skandinaviassa, Virossa ja Alpeilla.[3]

Suomessa ruosteheinää tavataan runsaimmin Kuusamossa, jossa kasvupaikkoja tunnetaan liki kolmekymmentä. Lajia tavataan Pohjois-Karjalasta Juuasta ja Kontiolahdelta.[4] Lisäksi sitä kasvaa Ahvenanmaalla Hammarlandissa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruosteheinä on selkeä kalkinvaatijakasvi. Sitä kasvaa kalkkipitoisilla lettosoilla ja avokosteikoilla. Lajia on tavattu myös kalkkipitoisilla merenrantaniityillä. Ruosteheinän kasvupaikkoja uhkaavat lähinnä soiden ojittaminen ja kuivatus.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Ruosteheinä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 240–241.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 30.6.2009.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 541.
  3. Den virtuella floran: Axag (ruots.) Viitattu 30.6.2009.
  4. a b Ranta 1997, s. 241.
  5. Åland 2008, s. 370.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]