Ruiskattara
| Ruiskattara | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Poöideae |
| Suku: | Töpökattarat Bromus |
| Laji: | secalinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bromus secalinus |
|
| Katso myös | |
Ruiskattara (Bromus secalinus) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, töpökattaroiden (Bromus) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on yksivuotinen ja melko suurikokoinen heinälaji, joka on erotettavissa muista kattaralajeista kaljujen lehtituppiensa sekä röyhynsä ja tähkylöidensä ulkonäön perusteella.[1]
Ruiskattara voi kasvaa metrin korkuiseksi, ja sen varret ovat kasvutavaltaan pystyjä. Lehdet ovat noin senttimetrin levyisiä, vaaleanvihreitä sekä hieman karvaisia. Lehtitupet ovat useimmiten kaljuja. Ruiskattaran kukinto on melko suuri ja runsas röyhy, jonka haarat ovat pitkiä. Jokaisessa röyhyn haarassa on useimmiten vain yksi tähkylä. Tähkylät ovat leveitä ja 1–2 cm pitkiä. Ulkokaleissa on useita suonia, ja ulkohelpeet ovat muuten kaljuja, mutta niissä on lyhyt vihne. Ruiskattara kukkii kesä–heinäkuussa.[1]
Ruiskattara on ollut aikoinaan yleinen rikkakasvi ruispelloilla, mutta maatalouden kehityksen seurauksena ruiskattara on harvinaistunut selvästi, ja nykyisin se onkin harvinainen[1]. Ruiskattara on kasvanut etenkin syysruispelloilla[1]. Suomessa ruiskattaraa on tavattu yleisesti etelässä aina Oulun korkeudelle asti sekä paikoitellen myös Lapissa, mutta uusimpia havaintoja ruiskattarasta on lähinnä Ahvenanmaalta ja Lounais-Suomesta[2]. Ruotsissa ruiskattaraa tavataan nykyisin säännöllisesti vain Gotlannista ja Öölannista[1].
Ruiskattara ei muodosta maaperään siemenpankkia, vaan on riippuvainen kasvun ja lisääntymisen onnistumisesta vuosittain[1].
Aikoinaan on myös tutkittu ruiskattaran käyttömahdollisuuksia värikasvina[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Råglosta (Bromus secalinus) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Ruiskattara (Bromus secalinus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 6.6.2018. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|