Mustavatukka
| Mustavatukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Tribus: | Rubeae[1] |
| Suku: | Vatukat Rubus |
| Sektio: | Aitokarhunvatukat Rubus |
| Alasektio: | Suvikarhunvatukat Rubus[2] |
| Laji: | allegheniensis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Synonyymit
|
|
| Katso myös | |
Mustavatukka (Rubus allegheniensis) on ruusukasvien heimoon ja vatukoiden sukuun kuuluva kasvilaji, joka on erittäin yleinen Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa. Laji on villiintynyt myös muutamiin paikkoihin Kaliforniassa ja Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkomuodoltaan mustavatukka on varsin vaihteleva. Tavallisesti se on puolentoista metrin korkuinen pystykasvuinen vatukkapensas, mutta joskus se voi kasvaa jopa 240 senttimetrin korkuiseksi. Yksittäisten pensaiden leveys voi olla yli 240 senttimetriä; kasvi muodostaa usein useiden yksilöiden tiheikköjä. Lehdet ovat vuorottaisia, lehdykällisiä, munanmuotoisia ja hammaslaitaisia. Oksissa on teräviä piikkejä.
Mustavatukan valkoiset, viisiteräiset, 19 millimetrin levyiset kukat ilmestyvät loppukeväällä. Loppukesällä niistä kypsyy kiiltäviä, syvänvioletteja-mustia kerrannaishedelmiä.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monissa Yhdysvaltain itäosien metsissä mustavatukka vaikuttaa metsien aluskasvillisuuteen, sillä tiheät mustavatukkapensaikot suojaavat nuoria puuntaimia. Kun kasvinsyöjäeläimet (esim. hirvet) vähentävät mustavatukoita, tämän kilpailija tesmasaniainen (Dennstaedtia punctilobula) yleistyy. Jos kyseinen saniaislaji pääsee liian yleiseksi, puuntaimien kasvu häiriintyy.
Mustavatukan esiintymistiheys lisääntyy huomattavasti, kun jokin tapahtuma tuhoaa korkeammat pensaat ja puut antaen enemmän valoa aluskasvillisuudelle; mustavatukka ei nimittäin siedä lainkaan varjoa. Tällaisia tapahtumia ovat muun muassa metsäpalot ja voimakkaat syöksyvirtausparvet. Nämä kasvustot vähenevät tavallisesti muutaman vuoden kuluttua, kun kasvin suojelemat puuntaimet varttuvat ja vähentävät aluskasvillisuuteen tulevan valon määrää.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
