Roland Nilsson (yleisurheilija)
| Roland Nilsson | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1924 Svanö, Kramfors, Ångermanland |
| Kuollut | 21. helmikuuta 2014 (89 vuotta) Alton, Illinois, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Myggan |
| Pituus | 196 cm |
| Paino | 105 kg |
| Laji |
kuulantyöntö kiekonheitto |
| Seura |
F 11 IF, Nyköping (-1948) Westermalms IF (1949-) Michigan Wolverines (Michiganin yliopisto) |
| Kilpauran kesto | 1945–1954 |
| Saavutukset | |
| Paras sijoitus maailmanrankingissa |
[1]Maailmantilastossa kuulantyönnössä : 1948: 10. (16,24) 1952: 12. (16,64) 1953: 4. (17,00) 1954: 10. (16,87) kiekonheitossa : 1952: 7. (52,60) 1953: 8. (53,13) 1954: 7. (54,54) |
| Ennätykset |
Kuulantyöntö 17,00 m (1953) Kiekonheitto 54,54 m (1954) |
Fritz Roland Nilsson (26. marraskuuta 1924 Svanö, Kramfors - 21. helmikuuta 2014 Alton, Illinois, Yhdysvallat) oli ruotsalainen yleisurheilija päälajeinaan kuulantyöntö ja kiekonheitto. Hän oli 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin lajissaan Euroopan parhaita kuulantyöntäjiä. Kuulantyönnön Ruotsin ennätys oli hänen hallussaan vuosina 1947–1956, jota hän paransi kaikiaan kuusi kertaa. Lisäksi kiekonheiton Ruotsin ennätys oli hänen nimissään vuosina 1954–1960.[2] [3]
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uran alkuvuodet 1940-lopulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roland Nilsson voitti ensimmäisen Ruotsin kuulantyöntömestaruuden vuonna 1946 ja osallistui samana vuonna Oslon EM-kisoihin, joissahän sijoittui neljänneksi tuloksella 15,16 m edellään Islannin Gunnar Huseby, Neuvostoliiton Dmitri Gorjainov ja Suomen Yrjö Lehtilä. Seuraavana vuonna hän Ruotsin mestaruuden lisäksi rikkoi yli 10 vuota vanhan Gunnar Berghin tekemän Ruotsin kuulaennätyksen tuloksella 15,93 m. Vuoden 1948 aikana hän edelleen paransi Ruotsin kuulaennätystä kaksi kertaa lukemiin 16,24 m. Samana vuonna käydyissä Lontoon olympialaisissa hän Ruotsin edustajana, mutta kisat jäivät karsintoihin. Hän otti myös vuonna 1948 ensimmäisen Suomi-Ruotsi -maaotteluvoiton tuloksella 15,97 m. Vuonna 1949 hän otti neljännen peräkkäisen Ruotsin kuulamestaruuden 16 m:n tuloksella. Saman vuonna hän teki sivulajissaan kiekonheitossa Ruotsin ykköstuloksen 49,81 m.[1]
Siirtyminen Yhdysvaltoihin Michiganin yliopistoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syksyllä 1949 Roland Nilsson siirtyi Yhdysvaltoihin Detroitiin, jossa asui hänen kaksi sisartaan. Hän oleskeli kesän 1950 Yhdysvalloissa ja aloitti syksyllä opiskelun Michiganin yliopistossa Ann Arborissa.[3] Siellä hän tutustui yliopistossa opiskelleeseen kuulan ME-mieheen Charlie Fonvilleen, joka oli tällöin hänen kilpakumppaninsa. Yhdysvalloissa Nilssonista tuli Michiganin yliopiston yleisurheilutähti, sillä hän voitti ns. Big Tenin sisä- ja ulkomestaruuskilpailussa kuusi kisaa vuosina 1952–1954. Hän menestyi myös Philadelphian Penn Relays -kilpailuissa. Kolmen Penn Relays -kilpailuvuoden aikana Nilsson voitti viisi mestaruutta, kolme kuulantyöntössä ja kaksi kiekonheitossa.
Uran huippuvuodet 1950-luvun alkupuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olympiavuonna 1952 Roland Nilsson tuli kesäkaudeksi kotimaahan voittaen niin kuulan kuin kiekon Ruotsin mestaruudet. Hän teki kesän alussa kuulassa uuden Ruotsin ennätyksen tuloksella 16,36 m. Helsingin olympialaisissa Nilsson sijoittui viidenneksi uudella Ruotsin ennätyksellä 16,55 m. Kisassa meni kolmoisvoitto Yhdysvaltoihin Parry O'Brienin johdolla. Nilsson jäi 51 cm pronssimitalista. Kiekonheitossa Nilsson menestyi myös hyvin ja sijoittui loppukilpailussa seitsemänneksi tuloksella 50,06 m. Olympiavuoden parhaaksi kiekkotuloksekseen hän teki 52,60 m.[1]
Olympiavuoden jälkeen Nilsson kilpaili menestyksekkäästi yliopistokisoissa, jolloin kotimaan kesäkausi jäi väliin. Parhaan tuloksensa kuulassa hän teki huhtikuussa 1953 Philadelphiassa Penn Relay-kisassa tuloksen ollessa enätys tasan 17 m. Samoissa kisoissa hän voitti myös kiekonheiton ennätyksellään 53,13 m. EM-kisat pidettiin vuonna 1954 Sveitsin Bernissä, ja Nilsson tuli kotimaahansa valmistautuakseen näihin kisoihin. Hän ottikin mestaruudet niin kuulassa kuin kiekossa, jotka jäivät hänen viimeisiksi Ruotsin mestaruuksikseen. Näin hänelle kertyi kaikkiaan kuusi kuula- ja kaksi kiekkomestaruutta. Hän paransi kesäkussa 1954 Ruotsin lähes 20 vuotta vanhaa Harald Anderssonin kiekkoennätystä yli puolella metrillä tulokseen 53,64 m ja kuukautta myöhemmin tulokseen 54,54 m, joka säilyi Ruotsin ennätyksenä vuoteen 1960 Erik Uddebomin rikkoessa sen tällöin.[3] Bernin EM-kisoissa Nilsson sijoittui kuulassa neljänneksi tuloksella 16,17 m. Voitto meni Tšekkoslovakian Jiří Skoblalle. Nilsson jäi 10 cm Neuvostoliiton virolaisen Heino Heinasten voittamasta pronssista.[1]
Roland Nilsson nimettiin vuonna yleisurheilun Stora Grabbariksi #256.[2] Hänet valittiin vuonna 2006 myös Michiganin yliopiston Hall of Fameen.[3] Nilsson nimettiin Penn Relays Wall of Fameen vuonna 2009.[4]
Urheilu-uran ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotiseudullaan ollessaan Roland Nilsson valmistui Sundsvallin kauppakoulusta vuonna 1944 ja työskenteli sen jälkeen mekaanikkona muun muassa Ruotsin ilmavoimissa.[3]
Yhdysvalloissa hän oli Boeingin palveluksessa ja jäi eläkeelle vuonna 1983. Nilsson avioitui Altonissa Illinoissa vuonna 1953 ja hänellä oli kaksi poikaa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Track and Field Statistics - Roland Nilsson brinkster.net. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Stora Grabbar #143: Roland Nilsson storagrabbar.se. Viitattu 15.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Olof Wigren: Roland Nilsson – friidrottaren från Svanö som nådde världseliten olofwigren.se. 3.3.2020. Viitattu 15.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Fritz Nilsson pennrelays.com. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
- ↑ OBITUARIES - Fritz Roland Nilsson altondailynews.com. 23.2.2014. Alton. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)