Retrophyllum
| Retrophyllum | |
|---|---|
_(14407792472).jpg) Retrophyllum rospigliosii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Havupuut Pinophyta |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Podokarpuskasvit Podocarpaceae |
| Suku: |
Retrophyllum C.N. Page, 1989[1] |
| Katso myös | |
Retrophyllum on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu viisi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita, joita esiintyy luonnonvaraisena Australaasiassa ja Etelä-Amerikassa. Suvun ominaispiirteitä ovat pieniä hedelmiä muistuttavat mehevät kävyt ja ainutlaatuinen lehtien asento, jossa lehdet ovat kääntyneet päinvastaisiin suuntiin versorangan vastakkaisilla puolilla.[1]
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun tieteellinen nimi Retrophyllum on muodostettu latinan sanasta retro, joka tarkoittaa ”takaisin” tai ”taaksepäin”, ja kreikan kielen lehteä tarkoittavasta sanasta. Nimi viittaa suvulle ominaiseen lehtien asentoon, jossa lehdet ovat kääntyneet päinvastaisiin suuntiin verson eri puolilla.[1]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_(cropped).jpg)
Suvun kasvit ovat ainavihantia puita.[1] Useimmat lajit ovat suurikasvuisia puita, joilla on suora runko ja siirottavat tai osin riippuvat oksat.[1][2][3] Rungon kuori on usein aluksi sileää ja muuttuu hilseileväksi tai uurteiseksi iän myötä.[2][3] Pihkatiehyitä on lehdissä ja kävyissä.[1]
Lehdet ovat yleensä litteitä, lyhytruotisia ja siirottavia, mutta suvulla esiintyy myös ranganmyötäisiä suomumaisia lehtiä.[1][2][3] Lehtiasento on kierteinen, mutta sivuversojen lehdet ovat kiertyneet ruodiltaan siten, että asettuvat kampamaisesti kahteen riviin rangan ympärille ja muodostavat yleensä lähes vastakkaisia pareja.[1] Sivuversojen lehdillä on ainutlaatuinen asento, jossa lehdet ovat kääntyneet päinvastaisiin suuntiin rangan vastakkaisilla puolilla. Yhdellä puolella versorankaa lehtien ranganpuoleinen eli adaksiaalinen pinta osoittaa ylöspäin, kun taas vastakkaisella puolella rankaa rangasta poispäin suuntautunut eli abaksiaalinen pinta osoittaa ylöspäin. Lehdet ovat muodoltaan suikeita tai kapeanpuikeita, ja niillä on usein näkyvä keskisuoni. Ilmarakoja on lehtien kummallakin pinnalla.[1]
Suvun edustajat ovat kaksikotisia, mikä tarkoittaa hede- ja emikukintojen sijaitsevan eri kasviyksilöissä.[1] Hedekukinnot eli hedekävyt voivat kehittyä yksittäin tai ryppäissä hanka- tai kärkisilmuihin.[1]
Emikukinnot eli varsinaiset kävyt kehittyvät yksittäin tai pareittain hankasilmuihin. Kävyssä on useita käpysuomuja, joista tavallisesti ainoastaan kärjenpuoleisin suomu on hedelmällinen, ja tuottaa vain yhden siemenen. Hedelmättömät käpysuomut ovat yhteenkasvaneet.[1] Kävyn ainoaa siementä ympäröi kokonaan emisuomusta kehittynyt vaippa eli epimatium, joka muuttuu meheväksi kävyn kypsyessä. Kypsä käpy muistuttaa koppisiemenisen kasvin luumarjaa; se on mehevä ja sisältää yhden suhteellisen suuren siemenen. Kypsän kävyn epimatium on tavallisesti luumun- tai munanmuotoinen ja väritykseltään punainen, violetti tai ruskea.[1]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_Lyman_Plant_House,_Smith_College_-_DSC04253.JPG)
Retrophyllum kuuluu podokarpuskasvien heimoon, jossa sen lähimmät sukulaiset ovat afrokarpukset (Afrocarpus) ja suku Nageia. Nämä kolme sukua muodostavat yhdessä yksisyntyisen eli monofyleettisen ryhmän. Kaikki ryhmän lajit luokiteltiin pitkään ennen vuotta 1989 sukuun Nageia.[4]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukuun lasketaan tavallisimmin kuuluvaksi viisi lajia.[1][4]
- Retrophyllum comptonii
- Retrophyllum minus
- Retrophyllum piresii
- Retrophyllum rospigliosii
- Retrophyllum vitiense
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun edustajia esiintyy luonnonvaraisena Australaasiassa ja Etelä-Amerikassa. Suvun edustajia kasvaa luontaisena Australaasiassa Indonesian Molukeilla, Papuassa-Uudessa-Guineassa, Fidžillä, Uudessa-Kaledoniassa ja Salomonsaarten Santa Cruz -saarilla. Etelä-Amerikassa suvulla on hajanainen levinneisyys Brasilian, Ecuadorin, Kolumbian, Perun ja Venezuelan vuoristojen sademetsissä.[1] Sukuun tunnistettavasti kuuluvien puiden fossiilisia jäänteitä on löydetty mioseeniepookin aikana muodostuneista kerrostumista suvun nykyisen levinneisyysalueen ulkopuolelta Uudesta-Seelannista.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 937–942. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)