Nageia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nageia
Nageia nagi
Nageia nagi
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Havupuut Pinophyta
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Podokarpuskasvit Podocarpaceae
Suku: Nageia
Gaertn, 1788[1]
Synonyymit
  • Decussocarpus de Laub., 1969[2]
Katso myös

  Nageia Wikispeciesissä
  Nageia Commonsissa

Nageia on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen määritellään tavallisesti kuuluvaksi viisi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita tai pensaita, joita esiintyy luonnonvaraisena Aasiassa. Suvun kävyt ovat meheviä, kuten muillakin podokarpuskasveilla, ja pyöreinä muistuttavat suuresti monien koppisiemenisten kasvien hedelmiä.[1]

Suvun tieteellinen nimi Nageia on johdettu suvun tyyppilajin Nageia nagi japaninkielisestä nimestä nagi (梛).[1]

Suvun Nageia edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne ovat yleensä puumaisia, mutta voivat olla myös pystyvartisia pensaita. Oksat haarautuvat rungosta epäsäännöllisesti. Rungon ohut kuori hilseilee levyinä.[1]

Lehdet ovat litteitä, ruodillisia ja nahkeapintaisia. Lehtilavan muoto vaihtelee kapean suikeasta leveämpään soikeaan tai puikeaan.[1][3] Lehdet ovat yleensä yksimuotoisia, mutta varhaislehdet ovat usein hieman myöhäislehtiä pienempiä. Lehtiasento voi olla kierteinen tai varsinkin johtoversoissa vastakkainen.[2][3] Lehdet ovat silposuonisia, eikä niissä ole näkyvää keskisuonta, toisin kuin lähisukuisilla podokarpuksilla (Podocarpus). Lehdissä on lisäksi yleensä useita pihkatiehyitä. Ilmarakoja voi olla lehden kummallakin pinnalla tai ainoastaan alapinnalla.[1][3]

Suvun kasvit voivat olla yksikotisia tai kaksikotisia.[1] Hedekukinnot eli hedekävyt ovat muodoltaan lieriömäisiä tai munanmuotoisia. Ne voivat kasvaa yksittäin tai suuremmissa, yleensä 2–6 hedekukinnon muodostamissa tähkämäisissä kukinnoissa. Hedekukinnon hedelehdet ovat muodoltaan kolmiomaisia tai lyhytsuippuisia. Hedelehden tyvellä on kaksi siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1][3]

Emikukinnot eli kävyt ovat meheviä, kuten muillakin podokarpuskasveilla. Pitkäperäiset kävyt kasvavat yksittäin. Käpy koostuu useasta rangan ympärille kierteisesti asettuneesta käpysuomusta, joista vain kärjenpuoleisin suomu on hedelmällinen, ja tuottaa yhden siemenen. Kävyn kypsyessä steriilit suomut voivat kuihtua tai kasvaa yhteen ja muodostaa mehevän pohjuksen, kuten podokarpuksillakin. Toisin kuin podokarpuksilla, suvulla Nageia pohjus on yleensä pieni ja vain hieman kävyn perää leveämpi. Siemenen kypsyessä sen ympärille muodostuu pyöreä, mehevä vaippa, jota kutsutaan nimellä epimatium. Siementä täysin ympäröivän epimatiumin pinta on kypsänä yleensä tumman punertava, purppurainen tai sinertävä.[1][3]

Suvun Nageia kasvit ovat podokarpuskasvien heimoon kuuluvia havupuita. Niiden lähimpiä sukulaisia ovat niitä paljolti muistuttavat podokarpukset, afrokarpukset (Afrocarpus) ja suku Retrophyllum.[4] Useimmat suvun Nageia edustajat kuvattiin alun perin podokarpusten suvun lajeina ennen kuin ne siirrettiin omaan sukuunsa. Pitkään 1900-luvulla sukuun Nageia laskettiin usein kuuluvaksi myös nykyisten afrokarpusten suvun sekä suvun Retrophyllum lajeja, kunnes kasvitieteilijä Christopher Page jakoi lajeja näihin uusiin sukuihin vuonna 1989.[2]

Sukuun lasketaan tavallisimmin kuuluvaksi viisi lajia.[1]

Suvun Nageia lajeja kasvaa luonnonvaraisena Aasian itä- ja eteläosissa sekä Australaasiassa. Niiden levinneisyysalue ulottuu lännessä Intiaan ja idässä pohjoisesta Japanista etelään Papuaan-Uuteen-Guineaan. Ne kasvavat yleensä ainavihannissa trooppisissa tai subtrooppisissa sademetsissä.[1][2]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 518–524. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
  1. a b c d e f g h i j k Farjon 2010, s. 518
  2. a b c d Earle, Cristopher J.: Nageia The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e Fu, Liguo; Li, Yong ja Mill, Robert R..: Nageia Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  4. Earle, Cristopher J.: Podocarpaceae The Gymnosperm Database. 25.1.2015. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)