Reino Evävaara
Reino Olavi Evävaara, vuoteen 1936 Ekholm (22. marraskuuta 1917 Helsinki – 4. heinäkuuta 1991 Espoo) oli suomalainen pikaluistelija ja pikaluisteluvalmentaja, jonka parhaat luisteluvuodet olivat 1930- ja 1940-luvuilla. Uransa jälkeen hän toimi Työväen Urheiluliiton (TUL), Ruotsin maajoukkueen ja Suomen maajoukkueen valmentajana.
Reino Evävaara aloitti pikaluistelijan uransa TUL:n alaisessa Helsingin Työväen Luistelijoissa (HTL) talvella 1933. Ensimmäisen kerran hän oli mukaan TUL:n miesten mestaruuskisoissa talvella 1936. Hän oli tällöin yhdessä Ole Larsenin ja Tauno Palmion kanssa TUL:n parhaat pikaluistelijat. Vuoden 1940 pitämättä jääneisiin talviolympialaisiin muodostettiin valmennusryhmä, jossa oli urheiluliittojen eli Suomen Luisteluliiton ja TUL:n urheilijoita. Näin Evävaara tuli ryhmään mahdollisena 5 000 metrin luistelun edustajana kyseisiin olympialaisiin, jotka käynistyneen maailmansodan vuoksi jäivät pitämättä. Ensimmäisen TUL:n mestaruutensa Evävaara saavutti Välirauhan talvena 1941.[1] Suomen Luisteluliiton kanssa yhteisiin SM-kisoihin hän osallistui ensimmäisen kerran talvella 1943 sijoittuen parhaana TUL:n luistelijana 9:ksi. Seuraavina vuosina Evävaara voitti vielä kaksi TUL:n yhteispisteissä pikaluistelumestaruutta eli vuosina 1946 ja 1947. Sotien jälkeisinä vuosina Evävaaran rinnalle nousi TUL:n riveissä uusi kyky eli Mauri Suomalainen, joka voittikin Evävaaran TUL:n mestaruuskisoissa hänen viimeisenä aktiivivuotenaan 1948.[2]
Viimeiset pikaluistelukisansa Evävaara kävi miesten sarjassa keväällä 1948. Sen jälkeen hän siirtyi TUL:n pikaluistelijoiden päävalmentajaksi vuosiksi 1950-1961. Tällöin hänen valmennettaviaan olivat Toivo Salonen[3], Iris Sihvonen[4], Juhani Järvinen[5], Leo Tynkkynen ja Jaakko Niemi. Evävaara oli yhdessä Luisteluliiton Kurt Skutnabbin kanssa mukana Cortina d’Ampezzossa järjestettyjen vuoden 1956 talviolympialaisten valmentajana.[6] Seuraavissa Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960 hän toimi edelleen Suomen pikaluistelujoukkueessa valmentajana.[7] TUL:n pikaluisteluvalmentajakauden jälkeen hän toimi kauden 1962 Ruotsin pikaluistelijoiden päävalmentajana.[8] Palattuaan Suomeen kaudeksi 1963 hän toimi Suomen pikaluistelijoiden päävalmentajana.[2]
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 500 metriä 47,7 (Helsinki, 20.2.1941)
- 1 500 metriä 2.33,2 (Tampere, 3.2.1946)
- 3 000 metriä 5.23,5 Tampere, 16.2.1946)
- 5 000 metriä 9.00,7 (Kotka, 8.2.1941)
- 10 000 metriä 18.29,2 (Tampere, 20.2.1938)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemi, Jouko (toim.): Jääkenttien kiitäjät - Suomen Luisteluliitto 1908-2010. Helsinki: Suomen Luisteluliitto, 2010. ISBN 978-952-93-0186-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.5.2021).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Evävaara TUL:n luistelumestariksi. Helsingin Sanomat, 3.2.1941, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.4.2021.
- ↑ a b Ari Närhi: Kuolleita - Luisteluvalmentaja Reino Evävaara 18.7.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.5.2021.
- ↑ Niemi 2010: s. 68.
- ↑ Niemi 2010: s. 84.
- ↑ Niemi 2010: s. 80.
- ↑ Niemi 2010: s. 70.
- ↑ Olympiarauha solmittiin - Kaikki parhaat urheilijamme Squaw Valley'hyn ja Roomaan. Helsingin Sanomat, 3.8.1959, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.4.2021.
- ↑ Suomen luistelulla ei ole varaa palkata Reino Evävaaraa - Ruotsi hyväksyi tarjouksen. Helsingin Sanomat, 24.10.1961, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.4.2021.
- ↑ Athlete Data of Reino Evävaara Speedskatingbase.eu. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)