Ravunsyöjäkettu
| Ravunsyöjäkettu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: |
Cerdocyon Smith, 1839 |
| Laji: | thous |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cerdocyon thous |
|
 Ravunsyöjäketun levinneisyys vihreällä |
|
| Katso myös | |
Ravunsyöjäkettu[2] eli ravunsyöjäkoira[3] eli rapukettu[4] (Cerdocyon thous) on eteläamerikkalainen koiraeläin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ravustajakoira[2].
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravunsyöjäketulla on harmaanruskea turkki, jonka joukossa on häivähdys keltaista. Se kasvaa 60–70 senttiä pitkäksi, mihin ei ole laskettu noin 30 senttiä pitkää häntää.[5] Aikuinen yksilö painaa 3,7–11 kiloa.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravunsyöjäkettua tavataan Etelä-Amerikassa Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Guyanassa, Kolumbiassa, Paraguayssa, Ranskan Guayanassa, Surinamessa, Uruguayssa ja Venezuelassa. Se elää monenlaisissa elinympäristöissä: suolla, savannilla ja erityyppisissä metsissä.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravunsyöjäketut elävät yksin, pareina tai jopa viiden yksilön perheinä. Ne syövät monipuolista ravintoa, johon kuuluu hedelmiä, hyönteisiä, äyriäisiä, munia, pieniä selkärankaisia, raatoja ja yhdyskuntajätteitä. Siksi sen arvellaan selviävän hyvin ympäristönmuutoksista.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Courtenay, O. & Maffei, L.: Cerdocyon thous IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 16.1.2019.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ Kauhala, Kaarina: Koiran villit sukulaiset. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23728-0.
- ↑ crab-eating fox Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.7.2014.
- ↑ a b Vlamir J. Rocha ja muut: Feeding habits of the crab-eating fox, Cerdocyon thous (Carnivora: Canidae), in a mosaic area with native and exotic vegetation in Southern Brazil (Rev. Bras. Zool. vol.25 no.4 Curitiba Dec. 2008) scielo.br. 2008. Viitattu 13.7.2014.
| ||||||||||