Rautajärvi (Humppila)
| Rautajärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Kunnat | Humppila |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Mittaustietoja | |
 Rautajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rautajärvi on kuivatettu järvi Kanta-Hämeessä Humppilassa. Entinen järvi kuului Kokemäenjoen vesistössä Loimijoen valuma-alueella Kojonjoen valuma-alueeseen ja järven läpi virtasi Koenjoki eli Kojonjoki. Järvi kuivatettiin 1800-luvulla niityksi, mutta nykyään se on peltomaata. Järven paikalla lukee nykykartoissa "Rautajärvi" ja sen rantojen jättämät jäljet peltomaassa näkyvät edelleen ilmavalokuvissa.[1][2][3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautajärven lähistöltä eli Humppilan Järvensuolta löydettiin suoturpeen kairausnäytteistä viljan siitepölyä aivan kivikauden lopulla syntyneistä kerroksista. Rautajärvi olisi sen mukaan ollut herkästi tulvivana järvenä viljelyä harjoittavan väestön kiinteä asuinpaikka. Keramiikasta päätellen viljelijät olivat nuorakeramiikan tai kampakeramiikan valmistajat.[4]
Vuoden 1855-56 Kalmbergin kartastossa järvi osuu kahden karttalehden taitteeseen. Se oli tuolloin soikean muotoinen järvi, jonka länsipäässä oli pitkä ja kapea lahti. Koenjoki laski järveen pohjoisesta ja laski pois lännessä lahden perukassa. Jos järvi on piirretty kartastoon tarkasti ja sen mittakaava vastaa piirrettyjä mittoja, olisi järven pituus ollut noin 3,4 kilometriä ja suurin leveys 1,4 kilometriä. Länteen kurottava lahti olisi ollut 2 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä. Lahden pohjukka oli kaareva, mikä näkyy Koenjoen mutkana edelleen.
Humppilassa haettiin lupa laskea Rautajärvi vuonna 1848. Toisen kerran haettiin samaan hankkeeseen lupa Tammelan pitäjästä vuonna 1862 ja vuosina 1865−1870 järveä lopultakin laskettiin. Hanketta varten perustettiin vuonna 1865 järvenlaskuyhtiö, jossa järven osuudet jaettiin kylittäin.[5][6]
Vuonna 1913 talollinen K.V. Kylämarkkula ja kumppanit Metsämaalta pyysivät Rautajärven vesijättömaan katselmusta. Tästä voidaan päätellä, että järven vedenpintaa olisi laskettu niin alas, että kuivunutta maata oltaisiin jakamassa kuivausyhtiön osakkaiden kesken.[7]
Suuri Rautajärvi on ilmeisesti laskettu ja kuivatettu useassa vaiheessa aivan samalla tavoilla kuin muitakin järviä. Järven alisen kosken tai luusuan perkaamisen jälkeen vesijättö ojitettiin ja kuivattiin. Kuitenkin tulvaherkkään järvenpohjaan tuli kaivaa uoma tulevaa jokea varten. Eräs ongelma oli Rautaoja, joka laski Rautajärveen. Sen vedet joudutaan nykyään pumppaamaan Koenjokeen, sillä sen vedenpinta on ylempänä kuin järven pohjalla virtaavan Rautaojan. Nämä toimenpiteet tapahtuivat 1900-luvun puolella. Kokonaan kuivatetuksi järvi saatiin 1950-luvulla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 14.2.2015.
- ↑ Rautajärvi, Humppila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Rautajärvi, Humppila, valokuva (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, ss. 19-32
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 263-264. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 294. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Merikarvia - Mietoinen (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bilund, Antti & Sepänmaa, Timo & Jussila, Timo: Rauma-Forssa voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi (Arkistoitu – Internet Archive), Mikrolitti OY, 2011