Rantahuulikala
| Rantahuulikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Huulikalat Labridae |
| Suku: | Symphodus |
| Laji: | melops |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Symphodus melops |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Rantahuulikala (Symphodus melops) on huulikalojen (Labridae) heimoon kuuluva pääasiassa lauhkeissa merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantahuulikala on tavallisesti 20 senttimetrin mittainen. Maksimissaan se voi kasvaa 28 senttimetrin mittaiseksi.[2] Sen ruumis on sivuiltaan huomattavasti litistynyt ja korkea. Koiraat ovat väritykseltään sinisiä ja vihreitä, naaraat ruskeita ja keltaisia tai pelkästään ruskeita. Rantahuulikalalla on kylkiviivallaan 32–36 suomua. Lajin pää on pyöreän muotoinen ja lyhyt. Kuono on terävä. Selkäevät ovat yhteenkasvaneet, mutta eri osat erottuvat silti toisistaan. Etuosassa on 14–17 piikkiruotoa ja takaosassa 8–10 haarautunutta nivelruotoa. Peräevän kolme ensimmäistä ruotoa ovat piikkiruotoja ja loput 8–11 haarautuneita nivelruotoja.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantahuulikalaa tavataan Atlantin valtameren itärannikkoa pitkin Norjan keskiosista ja Färsaarilta länteen Britteinsaarille. Etelässä se on levinnyt Azoreille, Välimerelle ja aina Länsi-Afrikkaan asti. Tavallisesti laji elää kivi- ja hiekkapohjilla, meriajokkaiden yllä tai riutoilla korkeintaan 30 metrin syvyydessä. Talvet se viettää kesiä syvemmissä vesissä.[3]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantahuulikalan ravintoa ovat nilviäiset, polyyppieläimet, sammaleläimet, madot ja erilaiset äyriäiset.[2] Sen kutu tapahtuu loppukeväällä ja kesällä. Koiras kokoaa pallomaisen pesän levistä, mihin naaras munii noin 1 500 mätimunaansa. Koiras vartioi munia niiden alkionkehityksen aikana. Poikaset ovat kuoriutuessaan 2,5–3 millimetrin mittaisina. Nuoret rantahuulikalat voivat toimia puhdistajakaloina, minkä vuoksi lajia käytetään joskus kalankasvattamoissa poistamassa loisia lohista ja muista kaloista.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pollard, D.: Symphodus melops IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Symphodus melops (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 408–409. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)
| ||||||||||