Rannikkojääkäri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rannikkojääkäreitä nousemassa harjoituksissa maihin Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneestä

Rannikkojääkärit ovat Suomen merivoimiin kuuluvia rannikkoalueen puolustukseen erikoistuneita jalkaväkijoukkoja. Rannikkojääkäri on samalla sotamiestä vastaava miehistön sotilasarvo.

Rannikkojääkärien tunnus on tummanvihreä baretti, jonka kokardina on kullanvärinen merikotkanpää. Vihreän baretin saadakseen rannikkojääkärin on saavutettava vaadittavat ampuma-, juoksu-, uinti- ja lihaskuntotulokset. Lisäksi rannikkojääkärin on suoritettava barettimarssi, jossa edetään 30 kilon täysvarustuksessa noin 70 kilometriä marssien, juosten ja uiden. Kestävyyden lisäksi marssijoita testataan 5-10 kilometrin välein erilaisilla taistelutilanteita jäljittelevillä tehtävillä, kuten haavoittuneiden evakuoinnilla. Yhdellä rastilla marssijat viedään joukkojenkuljetusveneellä tuntemattomaan paikkaan, josta heidän pitää osata suunnistaa takaisin reitille. Aiemmin barettimarssissa oli 24 tunnin aikaraja, mutta nykyään siihen on lisätty pakollinen parin tunnin yölepo.

Rannikkojääkäreitä koulutetaan Uudenmaan Prikaatiin kuuluvassa Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa. Palvelusaika on miehistölle 165 tai 255 vuorokautta, ryhmän- ja joukkueenjohtajille 347 vuorokautta.[1] Rannikkojääkärien pääasiallisina kuljetusvälineinä ovat U-600 Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneet. Jatkossa Jurmot korvataan U-700 Jehu-luokan maihinnousuveneillä, joista ensimmäiset seitsemän saadaan käyttöön vuoden 2015 kuluessa.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen käymät viime sodat osoittivat saaristo- ja rannikko-olosuhteisiin tottuneiden taistelijoiden tarpeen. Jatkosodan kiivaimmat rannikkotaistelut käytiin kesällä 1944 Viipurinlahdella. Näistä 1.–5. heinäkuuta 1944 käydyt Teikarin taistelut on nimetty Vaasan Rannikkojääkäripataljoonan perinnetaisteluiksi ja 5. heinäkuuta joukko-osaston vuosipäiväksi. Suomenlahden sotatapahtumista saatuja kokemuksia ryhdyttiin soveltamaan koulutukseen siten, että vuonna 1952 perustettiin RT 1:een Rannikkopataljoona. Se toimi aluksi Suomenlinnassa ja Miessaaressa. Itsenäinen Rannikkojääkäripataljoona (RannJP) perustettiin vuonna 1960 Neuvostoliiton palauttamalle Porkkalan vuokra-alueelle Upinniemeen. Vuonna 1962 Rannikkojääkäripataljoonan komentaja eversti Toivo Knuuttila määritteli rannikkojääkärien tehtävät seuraavasti: saaren valtaus, itsenäisesti toteutettu maihinnousuhyökkäys, maihinnousuhyökkäys suuremman joukon ensimmäisenä portaana, tilapäinen puolustus, viivytys ja sissitoiminta saaristossa sekä tavanomaiset jääkärijoukon tehtävät maarintamalla.[3]

Rannikkojääkärikoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkojääkäripataljoonassa toimi vuosina 1979-1988 Rannikkojääkärikoulu (RannJK), jossa annettiin erikoiskoulutusta iskuosastohyökkäyksiin ja tiedustelutehtäviin rannikon ja saariston vaativissa olosuhteissa. Rannikkojääkärikouluun hakeuduttiin vapaaehtoisena valintakokeiden fyysisten testien, psykologisten soveltuvuuskokeiden ja haastattelujen kautta samaan tapaan kuin silloiseen Laskuvarjojääkärikouluun. Suurin osa hakijoista karsiutui. Esimerkiksi Cooperin testissä Rannikkojääkärikouluun hyväksyttyjen keskiarvo oli 3000 metriä, joka kurssin aikana nousi 3200 metriin.[4] Kaikki Rannikkojääkärikoulun oppilaat saivat 11 kuukautta kestäneen kurssin aikana vähintään aliupseerin koulutuksen, osa kävi myös Reserviupseerikoulun Haminassa. Tasavallan presidentti myönsi 19. syyskuuta 1980 Rannikkojääkärikoululle tummanvihreän, kullanvärisellä merikotkakokardilla varustetun baretin käyttöoikeuden erikoiskoulutusta osoittamaan. Rannikkojoukkojen uudelleenjärjestelyn seurauksena Upinniemessä toiminut itsenäinen Rannikkojääkäripataljoona ja sen mukana myös Rannikkojääkärikoulu lakkautettiin vuonna 1989.[3]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikkojääkärien koulutus on vuodesta 1990 lähtien tapahtunut Uudenmaan Prikaatiin kuuluvassa Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa (VaaRannJP/UUDPR) Raaseporin Dragsvikissa. Maihinnousuhyökkäysten lisäksi rannikkojääkärien tehtäviä ovat tiedustelu ja partiointi saaristossa sekä merilikenteen suojaaminen. Osa johtajakoulutukseen valituista käy Reserviupseerikoulun Haminassa tai Merisotakoulun Suomenlinnassa.[1] Uudenmaan Prikaati liitettiin merivoimiin vuonna 1998.[5]

Uudenmaan Prikaati on myös saanut tehtäväkseen asettaa noin 300 sotilaan rannikkojääkäriyksikkö ATU (Amphibious Task Unit) Merivoimien käyttöön.[6] ATU koulutetaan vaativiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin rannikko- ja saaristo-olosuhteissa. Joka toisesta saapumiserästä valitaan hakemusten, kielikokeen sekä muiden soveltuvuuskokeiden perusteella noin 40–50 varusmiestä ATU-koulutukseen. ATU-kurssi alkaa suoritetun aliupseeri- tai reserviupseerikoulutuksen jälkeen.[7] ATUn varustus perustuu rannikkojääkärikomppanioiden varustukseen, mutta sitä on vahvennettu kansainvälisissä tehtävissä tarvittavalla lisämateriaalilla ja tulivoimalla. ATUn kokoonpanosta lähes 90 prosenttia on reserviläisiä, mutta johtotehtävät ja hallinto ovat ammattisotilaiden käsissä. ATU osallistuu säännöllisesti kansainvälisiin harjoituksiin muun muassa Ruotsin rannikkojääkärien, Britannian kuninkaallisen merijalkaväen ja Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vaasan Rannikkojääkäripataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 30.12.2014.
  2. Merivoimat esitteli uudet taisteluveneensä Helsingin Sanomat 3.6.2015. Viitattu 13.7.2015.
  3. a b Martti Kuivala: "Rannikkojääkärikoulutus" Rannikonpuolustaja 4/1989, s. 8-17. Viitattu 30.12.2014.
  4. Antti Juutilainen: Rannikkojääkärit-Kustjägarna 1985-1997, s. 56-60. Rannikkojääkärikilta ry, 1998.
  5. Merivoimien historia Puolustusvoimat. Viitattu 21.1.2015.
  6. Olavi Jantunen & Kjell Törner: "Huippuosaajat sotaväelle - vapaaehtoisista asevelvollisista koottu Merivoimien iskujoukko kansainvälisessä maihinnousuharjoituksessa Puolassa". Suomen Sotilas, 5/2015, s. 6-10.
  7. ATU - Amphibious Task Unit Puolustustusvoimat. Viitattu 19.7.2015.
  8. Olavi Jantunen & Kjell Törner: "Huippuosaajat sotaväelle - vapaaehtoisista asevelvollisista koottu Merivoimien iskujoukko kansainvälisessä maihinnousuharjoituksessa Puolassa". Suomen Sotilas, 3/2015, s. 6-10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]