Rangaistussiirtola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjällä käytössä olevaa vankilatyyppiä. Australiassa sijaitsevista Unescon maailmanperintökohteista kertoo artikkeli Australian rangaistussiirtolat.
Ilmakuvassa rangaistussiirtola IK-2 Vladimirin alueella
Rangaistussiirtola IK-5:n aluetta Kohmassa

Rangaistussiirtola (ven. исправительная колония, ispravitelnaja kolonija, lyh. ИК, IK) on Venäjällä yleisin käytössä oleva vankilatyyppi. Siirtoloissa yhdistvät vankeus ja pakkotyö, ja ne muistuttavat monelta osin vankileirejä.

Rangaistussiirtolat perustettiin Neuvostoliitossa Gulag-leirien seuraajiksi ja niistä löytyy yhtäläisyyksiä. Gulagit lakkautettiin virallisesti Josif Stalinin kuoltua vuonna 1953. Siirtoloita sijaitsee ympäri Venäjää, usein syrjäisissä paikoissa, muun muassa Siperiassa, ja myös hyvin kylmissä olosuhteissa.[1][2][3]

Siirtoloita on yhteensä noin 700, joista 30–40 naisille. Vuonna 2023 siirtoloissa oli yhteensä noin 266 000 vankia. Vuonna 2022 vankeja oli yli 400 000, mutta tiettävästi yli 100 000 on lähetetty miehistöpulan vuoksi taistelemaan rintamalle Venäjän hyökättyä Ukrainaan.[2][3]

Rangaistussiirtolat tunnetaan kovasta kurista ja huonoista olosuhteista. Pelkästään syrjäinen ja kylmä sijainti on ollut järjestelmän alusta asti keino heikentää vankeja. Entiset vangit ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet niiden olosuhteita ja käytäntöjä. Muun muassa ruoka ja terveydenhuolto ovat heikkoa, uni rajoitettua ja sääntörikkomuksista rangaistaan ankarasti. Vangit asuvat ahtaissa tiloissa, ja yhdessä huoneessa voi olla kymmeniä vankeja.[2][3]

Vangit ovat kertoneet vartijoiden suorittamasta kidutuksesta ja pahoinpitelyistä. Vangit saattavat myös hakata toisiaan. Kun vankeja on kuollut siirtoloissa epäselvissä olosuhteissa, on syyksi kerrottu yleensä jokin sairaus tai muu luonnollinen, mutta usein epäillyksiä herättynyt syy. Tilanne on paha erityisesti poliittisille vangeille, joita halutaan tahallaan eristää, rangaista ja murtaa. Heidät pakotetaan yleensä katsomaan Venäjän propagandaa.[1][3]

Muun muassa venäläistä oppositiopoliitikkoa Aleksei Navalnyitä pidettiin rangaistussiirtoloissa, esimerkiksi IK-6:ssa, ja hän kuoli epäillyttävästi IK-3:ssa, Harpissa.

  1. a b Ruth Maclean: What exactly is a Russian penal colony? The New York Times. 4.8.2022. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
  2. a b c Navalny's penal colony in the Arctic is direct heir to the Russian Gulag France 24. 28.12.2023. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)
  3. a b c d What's life like for Russia's political prisoners? Isolation, poor food and arbitrary punishment AP News. 27.2.2024. Viitattu 19.8.2024. (englanniksi)