Tämä on lupaava artikkeli.

Kuolemanrajakokemus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rajakokemus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hollantilaisen Hieronymus Boschin maalausta Siunattujen ylösnousu (n. 1490–1516) on usein käytetty esimerkkinä varhaisesta kuolemanrajakokemuksen kuvauksesta. Maalauksessa on tyypillisiä rajakokemuksen piirteitä, kuten tunneli kohti valoa.[1]

Kuolemanrajakokemus eli rajakokemus on monivaiheinen elämyksellinen kokemus, jollaisen useat lähellä kuolemaa käyneet ihmiset ovat kertoneet kokeneensa. Kuolemanrajakokemuksia esiintyy etenkin sydänpysähdyksen yhteydessä.

Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta, mutta toisinaan on raportoitu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksia. Kokemukset ovat olleet melko samankaltaisia kaikissa kulttuureissa uskonnosta riippumatta, mutta joistain piirteistä on raportoitu vain tietyissä kulttuureissa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrajakokemuksia tutki ensimmäisenä yhdysvaltalainen psykologi Raymond Moody. Hän keräsi 150 kuolemanrajakokemuskertomusta ja julkaisi niistä kirjan Kokemuksia kuolemasta (1975), jossa hän käytti ilmiöstä ensimmäisenä nimitystä ’kuolemanrajakokemus’ (engl. near-death experience).[2] Moody perusti vuonna 1981 rajakokemuksiin keskittyvän kansainvälisen tiedotus- ja tutkimusverkoston nimeltä IANDS, joka julkaisee tieteellistä, vertaisarvioitua lehteä Journal of Near-Death Studies.[3]

Rajakokemukset alkoivat tulla suuren yleisön tietoon Raymond Moodyn 1975 ilmestyneen kirjan myötä. Ennen sitä rajakokemuksen piirteistä ei tiedetty kovinkaan täsmällisesti. 1970-luvun jälkeen rajakokemuksia on käsitelty myös esimerkiksi television keskusteluohjelmissa, kuten suositussa Oprah Winfreyn ohjelmassa.[4]

Piirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ideaalityyppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raymond Moody kokosi 1970-luvulla kuolemanrajakokemuksen ”ideaalityyppiin” kaikki keskeiset rajakokemusta luonnehtivat piirteet. Kaikkia piirteistä eivät esiinny juuri koskaan yhdessä ja samassa kokemuksessa, mutta kaikkia niistä esiintyi Moodyn aineistossa useammin kuin yhdessä kokemuksessa. Myös niiden järjestys voi vaihdella. Moodyn standardipiirteiden lisäksi kuolemanrajakokemuksissa voi esiintyä muitakin piirteitä.[5]

Standardirajakokemus alkaa usein sillä, että henkilö kuulee lääkärin tai jonkun muun läsnäolijan toteavan hänet kuolleeksi. Henkilö kuitenkin kokee poikkeuksellista rauhan ja hyvänolon tunnetta. Sen jälkeen hän kuulee kilisevää tai surisevaa, epämiellyttävää ääntä. Hän tuntee, että häntä samalla vedetään pimeän tilan, kuten tunnelin, kuilun tai onkalon läpi. Tunnelin jälkeen henkilö tuntee olevansa irti fyysisestä ruumiistaan. Hänen aistinsa toimivat kuitenkin selkeästi, ja hän saattaa pystyä katselemaan itseään elvytettävänä ja hän pystyy siirtymään fyysisten esteiden läpi. Hän voi nähdä lähellään toisia henkiolentoja, jotka ovat auttamassa häntä siirtymään toiseen maailmaan tai viestittävät hänelle, että hänen on palattava takaisin. Joskus nämä henget ovat kuolevalle tuttuja, joskus eivät. Kokemuksen jatkuessa henkilö kohtaa ”valo-olennon”, joka on persoonallinen ja josta säteilee sanoin ilmaisematon lämpö ja rakkaus. Olennon kohtaamiseen liittyen, tai joskus ilmankin sitä, henkilö kertaa ja tarkastelee maallista elämäänsä, joka kulkee nopeasti hänen silmiensä editse. Tämän esityksen voi usein tulkita kasvattavaksi moraaliseksi arvioksi eletystä elämästä.[5]

Lopuksi henkilö kokee saapuvansa elämän ja kuoleman viimeiselle rajalle. Hän ymmärtää, että hänen on palattava takaisin, vaikka hän ei sitä haluaisi. Lopulta hän havaitsee palanneensa fyysiseen ruumiiseensa. Kokemuksella voi olla henkilön elämään myönteinen ja elämänarvoja syventävä vaikutus.[5]

Sairaalasalin havainnointikokemukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni rajakokija antaa kokemuksensa jälkeen paikkansapitävän ja tarkan kuvauksen sairaalasalin tapahtumista ja itseensä kohdistuneista elvytystoimenpiteistä sydänpysähdyksensä ja tajuttomuustilansa aikana.[6] Kuitenkin joidenkin tutkimusten yhteydessä potilaiden huoneeseen on sijoiteltu kortteja, joissa oli erikoisia symboleja. Kortit on voinut havaita vain yläperspektiivistä, mutta ruumiista irtautumisesta kertoneet potilaat eivät ole koskaan osanneet kuvata kortteja, vaikka he kertoivatkin nähneensä sairaalahuoneen ylhäältä.[7]

Aistikokemukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajakokemuksesta kertoneet sanovat yleensä, että heidän aistinsa toimivat kokemuksen aikana eri tavoin ja tarkemmin kuin normaalisti. He kertovat nähneensä hyvin kirkkaasti ja selkeästi: Jotkut kuvailivat näkökenttänsä olleen 360 astetta ja nähneensä ”pallomaisesti” joka suuntaan. Jotkut ovat kuvailleet näkemiään värejä taivaallisen kirkkaiksi, kauniiksi ja moninaisiksi. Kuulohavainnot eivät ole olleet yhtä poikkeavia kuin näköhavainnot. Jotkut ovat kuvailleet selkeitä ja kaikkialla läsnä olevia ääniä. Jotkut ovat kuvanneet täydellistä, lohdulliselta vaikuttavaa hiljaisuutta.[8]

Kohtaamiset kuolleiden tai mystisten hahmojen kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajakokemuksesta kertoneet sanovat usein kohdanneensa omasta elämästään tuttuja henkilöitä kokemuksensa aikana. Yhdysvaltalaisen Near Death Experience Research Foundationin (NDERF) haastattelemien 617 rajakokemuksen kokeneen henkilön joukosta 16 prosenttia kuvaili tapaamisia yhden tai useamman tutun henkilön kanssa, lähes aina sukulaisten. Näistä kohdatuista henkilöistä kuolleita oli 96 prosenttia ja kokemuksen hetkellä elossa olevia neljä prosenttia. Muissakin tutkimuksissa edesmenneiden osuus kohdatuista on ollut samansuuruinen.[9] Noin puolet vastaajista kertoo kohdanneensa ”mystisen olennon tai hengen”.[10]

Kulttuuriset erot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrajakokemukset vaihtelevat hiukan kokijan kulttuurin mukaan.[11] Niissä on kuitenkin useita ylikulttuurisia piirteitä, jotka esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Tällaisia ovat uskonnollisten hahmojen, kuolleiden omaisten ja valon kohtaaminen, kuluneen elämän tai tekojen arviointi, sekä kokijalle osoitettu kehotus palata maalliseen elämään.[12] Elämänkertaus näyttää esiintyvän vain länsimaisissa, kiinalaisissa ja intialaisissa kokemuksissa. Tunnelikokemus esiintyy vain länsimaisissa ja japanilaisissa kuvauksissa. Ruumiistairtautumiskokemus esiintyy usein länsimaisissa ja aasialaisissa kokemuksissa, mutta ei esimerkiksi afrikkalaisissa tapauksissa.[13] Intialaisissa rajakokemuksissa kuoleva on kohdannut intialaisen mytologian jumalhahmoja.[12]

Kuolemanrajakokemuksia tutkineen lääkärin ja NDERF:n perustajan Jeffrey Longin mukaan kuolemanrajakokemuskuvausten väitetty vaihtelu kulttureittain johtuu todennäköisesti lähes kokonaan kielieroista, kuten sanojen ja käsitteiden eri merkityksistä eri kielissä sekä kokemusten kääntämisessä tapahtuneista merkitysten muutoksista.[14] Long ei löydä NDERF:n aineiston perusteella eroa kulttuurien välillä myöskään tunnelin kokemisessa.[15]

Keskiaikaisissa kuolemanrajakokemuskuvauksissa esiintyy nykyaikaa paljon useammin kuvauksia kiirastulesta ja helvetistä, ja kokemukset ovat olleet vahvan syyllisyys- ja syntiteeman värittämiä. Keskiaikaisissa kertomuksissa kuoleva ei myöskään juuri koskaan kohtaa edesmenneitä omaisiaan.[16]

Suomessa kuolemanrajakokemuksia ei ole systemaattisesti kerätty ja analysoitu, ja suomalaisen akateemisen maailman kiinnostus aiheeseen on ollut vähäistä.[17] Suomessa rajakokemuksista on puhunut julkisesti esimerkiksi anestesiologian erikoislääkäri Matti Kiviluoto.[18]

Kokemuksen miellyttävyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofian tohtori Leo Näreahon mukaan selvä enemmistö kuolemanrajakokemuksista lienee miellyttäviä. Kielteisiä rajakokemuksista on tutkimusten perusteella mahdollisesti jopa neljäsosa, tosin joissain tutkimuksissa niitä ei löydetty lainkaan.[19] Epämiellyttävässä kokemuksessa henkilö voi tuntea pelkoa minuuden hallinnan menettämisestä tai ahdistusta jouduttuaan tuomituksi ikuisesti pelkkään tyhjyyteen ilman sisältöä. Joskus harvoin kokija voi kohdata helvetin tai demoneita.[20]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrajakokemuksen kokeneet ovat usein kertoneet kokemuksensa myönteisistä vaikutuksista myöhempään elämään. Kokijoiden arvostus elämää kohti on kasvanut, he ovat kokeneet entistä suurempaa tarkoituksen tunnetta ja he ovat alkaneet pitää itseään aiempaa ymmärtäväisempänä persoonana.[21] Heidän kuolemanpelkonsa on vähentynyt ja uskonsa kuolemanjälkeiseen elämään lisääntynyt.[22] He kertovat usein muuttuneensa entistä suvaitsevaisemmiksi ja kiinnostuneemmaksi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta sekä ymmärtävänsä paremmin itseään.[23]

Asteikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologi Kenneth Ring laati Moodyn määritelmän pohjalta painotetun asteikon, jota on sen jälkeen käytetty usein tutkimuksissa mittaamaan rajatutkimuksen syvyyttä. Ring määritteli ”ydinkokemuksen” rajaksi kuusi pistettä, syvän kokemuksen rajaksi 10 pistettä, ja maksimipistemääräksi 29 pistettä.[24]

Nykyisin haastattelussa kuvattu rajakokemus määritellään tai varmennetaan yleensä Bruce Greysonin kehittämällä asteikolla, joka perustuu 40:een rajakokemuskuvauksessa usein esiintyvään kokemukselliseen piirteeseen.[25]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrajakokemus esiintyy tutkimuksesta riippuen 10–25 prosentilla sydänpysähdyksestä selvinneistä ihmisistä.[26] Rajakokemusten yleisyyden vaihtelu tutkimusten välillä selittyy esimerkiksi otosten pienuudella, osallistujien etsimistavalla ja rajakokemusten erilaisilla määritelmillä.[27]

Kokemuksista noin puolet on esiintynyt ihmisillä, jotka ovat olleet todellisuudessa lähellä fysiologista kuolemaa, mutta toinen puoli on esiintynyt ihmisillä, jotka ovat vain uskoneet kuolevansa, ilman todellista kuolemanvaaraa.[26] Rajakokemus syntyy usein tilanteessa, jossa henkilö on todettu kliinisesti kuolleeksi: hänen hengityksensä ja sydämen toimintansa ovat lakanneet tai aivotoiminta aivosähkökäyrällä (EEG) mitattuna on loppunut.[28] Sydänpysähdyksessä aivojen kuorikerroksen toiminta aivosähkökäyrällä mitattuna lakkaa 10–20 sekunnissa.[29] Rajakokemus on yleisempi sydänpysähdyksestä selvinneillä kuin muilla sydänsairailla. Jos rajakokemus ilmenee ilman sydänpysähdystä, siihen sisältyy harvemmin valokokemus, voimistunut kognitiivinen tila tai miellyttäviä tuntemuksia.[30]

Vuonna 1999 julkaistussa saksalaisessa kyselytutkimuksessa koko Saksan väestöstä 4,0 prosentilla määriteltiin olleen kuolemanrajakokemus. Samansuuruinen luku on saatu myös Yhdysvalloissa tehdyissä kyselyissä.[31]

Kenneth Ringin vuonna 1980 julkaisemassa tutkimuksessa 102:sta haastatellusta lähellä kuolemaa olleesta henkilöstä noin puolella ei ollut ollut kuolemanrajakokemusta, 27:llä oli ollut syvä kuolemanrajakokemus ja 22:lla keskinkertainen kokemus. Otos ei kuitenkaan ollut satunnainen, ja myöhemmissä tutkimuksissa rajakokemukset ovat osoittautuneet harvinaisemmiksi.[24]

Ensimmäisen prospektiivisen tutkimuksen kuolemanrajakokemuksista julkaisi yhdysvaltalainen sydänlääkäri Michael Sabom vuonna 1982. Hänen haastattelemistaan 116 lähellä kuolemaa olleesta henkilöstä 34 kertoi yhdestä tai useammasta rajakokemuksesta.[32]

Vuonna 2001 hollantilainen Pim van Lommel julkaisi The Lancet -lehdessä prospektiivisen pitkittäistutkimuksen. Siihen oli saatu 344 henkilöä, joiden kaikista elvytyskerroista 12 prosenttiin oli liittynyt rajakokemus. Kokijat muistivat kokemuksensa miltei samanlaisena vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.[33]

Syksyllä 2014 julkaistussa laajassa kansainvälisessä prospektiivisessa tutkimuksessa yhdeksällä prosentilla sydänkohtauksesta hengissä selvinneellä oli selkeä kuolemanrajakokemus.[34]

Myös lapsilla ja näkövammaisilla on ollut kuolemanrajakokemuksia.[35] Nuorten ihmisten rajakokemukset ovat keskimäärin syvempiä kuin vanhojen.[36] Monilla syntymäsokeilla on ollut kokemustensa aikana visuaalisia elämyksiä. Haastatellut ovat kertoneet, että kokemuksen aikana ”näkeminen” on tuntunut luonnolliselta.[37]

Itsemurhaa yrittäneillä on myös ollut rajakokemuksia. Heidän rajakokemuksistaan yleensä puuttuvat syvimmät vaiheet, minkä on arveltu johtuvan itsemurhayrityksessä käytettyjen lääkkeiden vaikutuksesta.[38]

Sosioekonomiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, rotu, ammatti, asuinseutu tai uskonto, eivät vaikuta rajakokemusten esiintymiseen. Rajakokemuksia on tapahtunut siitä riippumatta, tiesikö kokija ilmiön olemassaolosta ennalta vai ei.[39]

Kaikilla ei esiinny rajakokemuksia. Eräiden tutkijoiden mukaan on olemassa rajakokemuksille altis persoonallisuustyyppi, jollainen henkilö kykenee muita helpommin siirtämään huomionsa pois aistimaailmasta ja syventymään sisäisiin tiloihinsa. Myös taipumus dissosiatiivisuuteen (ajatusten, tunteiden ja kokemuksen erkaantuminen normaalista tietoisuuden virrasta ja muistoista; kuten päiväunelmointi) on yhdistetty rajakokemusalttiuteen. Fysiologisesti rajakokemustaipumus on yhdistetty aivojen lisääntyneeseen ohimolohkoaktiivisuuteen ja poikkeavaan REM-unen profiiliin.[40]

Selityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemanrajakokemuksia on yritetty selittää eri tavoin.[41] Valtaosa tutkijoista katsoo, että ilmiö voidaan selittää aivotoiminnan häiriöillä.[42]

Neurokemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurokemialliset teoriat selittävät rajakokemusten olevan hallusinaatioita, jotka johtuvat esimerkiksi veren kaasujen poikkeavista pitoisuuksista, kuten hapenpuutteesta tai korkeasta hiilidioksidista.[43] Rajakokemuksen aikana koettua tunnelia ja kirkasta valoa on selitetty hapenpuutteella ja sitä seuranneella hapen saannin palautumisella. Hapenpuute ensin lamaa silmän verkkokalvon hermopäätteet, jolloin näkökenttä supistuu reunalta kohti keskustaa, ja syntyy putkinäköä vastaava aistimus tunnelista. Kun silmän hermot ja aivot saavat virkoamisen alkaessa happea runsaasti, ne ärtyvät, ja silmän hermot sähköttävät impulsseja, jotka aivojen näköalue tulkitsee voimakkaaksi valoksi.[44]

Myös elimistön itse tuottamien tajuntaa muuttavien aineiden on arveltu voivan aiheuttaa rajakokemuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi endorfiinit tai dimetyylitryptamiini (DMT).[45] Synteettinen, nukutusaineena käytetty ketamiini aiheuttaa kuolemanrajakokemusta huomattavan paljon muistuttavan kokemuksen. Sen vuoksi jotain luonnollista ketamiinin kaltaista ainetta on ehdotettu kokemuksen aiheuttajaksi. Aivoista ei ole kuitenkaan löydetty ketamiinin kaltaista neuroprotektiivista ainetta.[46] Hengenvaarallisessa tilanteessa aivot vapauttavat runsaasti viestiaineita, kuten dopamiinia ja noradrenaliinia. Tällainen ryöpsähdys aiheuttaa rajakokemuksissakin esiintyvän miellyttävän kokemuksen ja huomiokyvyn herkistymisen.[44]

Neuroanatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuroanatomiset teoriat esittävät, että rajakokemukset ovat seurausta neuronien yhteyksien aktivoitumisesta aivojen ohimolohkoissa. Äärimmäinen emotionaalinen tai fysiologinen stressi voi johtaa serotoniinierityksen epätasapainoon, jolloin ohimolohkojen toiminta voi kiihtyä ja aiheuttaa näkyjä ja muita kokemuksia.[47]

Sveitsiläislääkäri Olaf Blanke on selittänyt rajakokemukseen joskus liittyvää kehostapoistumiskokemusta kulmapoimuksi nimitetyn päälakilohkon osan toimintahäiriönä, joka vaikuttaa kykyyn hahmottaa oma asema tilassa. Kun kulmapoimun toimintaan tulee häiriö esimerkiksi siihen johdetun sähkövirran tai viestiaineryöpyn takia, oikosulku voi laukaista kehostapoistumiskokemuksen.[44]

Neurologian professori Kevin Nelson on selittänyt rajakokemuksissa yleisiä näkyjä kuolleista sukulaisista tai ystävistä, maisemista tai menneestä elämästä kahden eri tajunnantason, valvetilaan kuuluvan tietoisuuden ja unen aikaisen REM-vaiheen sekoittumisella. Jos aivoissa on kriittisellä hetkellä täysi kaaos, ne saattavat valita väärän tietoisuuden tason ja tuottaa näin rajakokemuksen unenomaiset näyt.[44]

Psykologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologinen tai psykodynaaminen teoria selittää kuolemanrajakokemuksen ihmisen puolustusreaktioksi kuolemanpelkoa vastaan. Kokemus laukeaa hengenvaarassa olevan ihmisen psyykessä ja osoittaa, että henkilöllä ei ole mitään hätää. Kokemus on miellyttävä hallusinaatio, joka on säilynyt evoluutiossa, koska se toimii "rokotteena" kuolemanpelkoa vastaan niin henkilölle itselleen kuin kuvauksen kuulijoillekin.[48]

Keinotekoisten kokemusten erot kuolemanrajakokemuksiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kuolemanrajakokemusta muistuttavia kokemuksia on saatu aikaan keinotekoisesti huumeiden kaltaisilla aineilla, veren hiilidioksidipitoisuutta suurentamalla tai aivojen otsalohkoa stimuloimalla, tuotetut kokemukset eroavat sisällöltään kuolemanrajakokemuksista.[49] Näreahon (2015) mukaan esimerkiksi hapenpuute, hiilidioksidin lisääntyminen tai endorfiinit eivät aiheuta esimerkiksi elämänkertausta.[43] Ohimolohkojen stimulointi on tuottanut useimmilla koehenkilöillä rajakokemuksia muistuttavien tuntemusten lisäksi esimerkiksi huimausta, pistelyä ja saman ajatuksen toistumista.[50]

Vaihtoehtoiset teoriat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naturalististen eli luonnollisten teorioiden lisäksi on esitetty vaihtoehtoisia teorioita. Paranormaaleja kykyjä on esitetty rajakokemusten aikana havaittujen todellisten tapahtumisen selittäjäksi.[51] Jotkut ovat esittäneet, että tietoisuus ei olisikaan riippuvainen materiasta, joten kuolemanrajakokemukset eivät ole aivojen hallusinaatioita vaan yhteyttä transsendenttiseen tietoisuuteen.[52]

Aikaisemman tiedon vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On esitetty, että uudempiin rajakokemuskertomuksiin on voinut vaikuttaa kokijan aikaisempi tieto rajakokemuksista. 2000-luvulla kerättyyn NDERF:n aineistoon haastatelluista 66,4 prosenttia kertoi, etteivät he olleet tienneet rajakokemuksista mitään ennen omaa kokemustaan. Lääketieteen tohtori Geena Athappillyn tutkimuksessa vuodelta 2006 todettiin, että ennen vuotta 1975 muistiin kirjatut rajakokemukset olivat muuten samankaltaisia kuin myöhemmät, paitsi että uudemmissa raporteissa tunnelikokemuksia esiintyi useammin.[4]

Suhtautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajakokemuksen kokeneet ihmiset ovat joskus kertoneet, että lääkärit suhtautuivat heidän kertomukseensa tylysti ja vähätellen. Sen seurauksena he ovat usein pitäneet kokemuksensa omana tietonaan jopa haastatteluissa ja kertoneet siitä tarkemmin vain esimerkiksi verkossa tehdyssä kyselytutkimuksessa.[53]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Long, Jeffrey: Todisteita tuonpuoleisesta elämästä: Mitä tiedämme rajakokemuksista. Scanria, 2014 (englanninkielinen alkuteos Evidence of the Afterlife: The Science of Near-Death Experiences, 2010). ISBN 978-952-5182-26-2
  • Näreaho, Leo: Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksista tulkintoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2015. ISBN 978-952-288-179-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Engmann, B.: Near-Death Experiences: Heavenly Insight or Human Illusion? (s. 3–4.) 2014. Springer. Viitattu 21.7.2016.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Näreaho 2015, s. 28–29.
  3. ↑ Näreaho 2015, s. 34.
  4. ↑ a b Long 2014, s. 81–83.
  5. ↑ a b c Näreaho 2015, s. 30–31.
  6. ↑ Näreaho 2015, s. 41, 53.
  7. ↑ Näreaho 2015, s. 49, 53.
  8. ↑ Long 2014, s. 73–78.
  9. ↑ Long 2014, s. 1, 148–149.
  10. ↑ Long 2014, s. 154–155.
  11. ↑ Näreaho 2015, s. 71.
  12. ↑ a b Näreaho 2015, s. 115.
  13. ↑ Näreaho 2015, s. 88–89.
  14. ↑ Long 2014, s. 180–182, 189.
  15. ↑ Long 2014, s. 196–197.
  16. ↑ Näreaho 2015, s. 22–23.
  17. ↑ Näreaho 2015, s. 74.
  18. ↑ Näreaho 2015, s. 75.
  19. ↑ Näreaho 2015, s. 90.
  20. ↑ Näreaho 2015, s. 90–93.
  21. ↑ Näreaho 2015, s. 37.
  22. ↑ Näreaho 2015, s. 40.
  23. ↑ Näreaho 2015, s. 51.
  24. ↑ a b Näreaho 2015, s. 35–36.
  25. ↑ Näreaho 2015, s. 55–56.
  26. ↑ a b Näreaho 2015, s. 59–63.
  27. ↑ Näreaho 2015, s. 70.
  28. ↑ Näreaho 2015, s. 61.
  29. ↑ Näreaho 2015, s. 41.
  30. ↑ Näreaho 2015, s. 48.
  31. ↑ Näreaho 2015, s. 72.
  32. ↑ Näreaho 2015, s. 38–39.
  33. ↑ Näreaho 2015, s. 42–43.
  34. ↑ Näreaho 2015, s. 51–52.
  35. ↑ Näreaho 2015, s. 64, 97–98.
  36. ↑ Näreaho 2015, s. 116–117.
  37. ↑ Näreaho 2015, s. 98–103.
  38. ↑ Näreaho 2015, s. 36–37.
  39. ↑ Näreaho 2015, s. 40, 50–51.
  40. ↑ Näreaho 2015, s. 69.
  41. ↑ Näreaho 2015, s. 110–112.
  42. ↑ Meno-paluu kuolemaan Tiede. Viitattu 17.7.2016.
  43. ↑ a b Näreaho 2015, s. 118–120.
  44. ↑ a b c d Gorm Palmgren ja Rikke Jeppesen: 3 vaikuttavaa rajakokemusta: lue selitykset tästä Tieteen Kuvalehti. 20.07.2016. Viitattu 24.7.2016.
  45. ↑ Näreaho 2015, s. 120–123.
  46. ↑ Näreaho 2015, s. 124–134.
  47. ↑ Näreaho 2015, s. 134–135.
  48. ↑ Näreaho 2015, s. 113–114.
  49. ↑ Näreaho 2015, s. 44.
  50. ↑ Näreaho 2015, s. 136.
  51. ↑ Näreaho 2015, s. 169–170.
  52. ↑ Näreaho 2015, s. 170–175.
  53. ↑ Long 2014, s. 43–45.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Engmann, Birk: Near-Death Experiences. Heavenly Insight or Human Illusion? Springer International Publishing. 2014. ISBN 978-3-319-03727-1
  • Jakoby, Bernard: Tie tuolle puolen. Miltä kuoleminen tuntuu. ((Wege der Unsterblichkeit: Neue Erkenntnisse über die Nahtoderfahrung, 2011.) Kääntänyt Antti Tapani) Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-577-8
  • Moody, Raymond A.: Kokemuksia kuolemasta. ((Life after life: The investigation of a phenomenon – survival of bodily death, 1976.) Suomentanut Ilkka Malinen) Jyväskylä: Gummerus, 1978 (3. painos 1995). ISBN 951-20-1595-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuolemanrajakokemus&oldid=22789236”