Päljärvi (Hirvaksen järvi)
Päljärvi Пальеозеро, Paljeozero |
|
---|---|
Valtiot | Venäjä |
Tasavalta | Karjalan tasavalta |
Piiri | Kontupohjan piiri |
Kunnat | Hirvas |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Suunujoki |
Järveen tulevat joet | Suunujoki |
Laskujoki | Niva |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 70 m |
Pituus | 22,6 km |
Leveys | 6,8 km |
Rantaviiva | 77,7 km |
Pinta-ala | 100,2 km² |
Tilavuus | 1,8 km³ |
Keskisyvyys | 18 m |
Suurin syvyys | 74 m |
Valuma-alue | 6 110 km² |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Päljärvi eli Päläjärvi[1] (myös Pälläjärvi,[2] ven. Па́льеозеро, Paljeozero) on Suunujoen vesistöön kuuluva järvi Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Hirvaksen kunnassa Venäjällä. Sen pinta-ala on 100,2 neliökilometriä ja valuma-alueen laajuus 6 110 neliökilometriä.[3] Järvi on varsin syvä ja sen vesi on kylmää[4].
Päljärvi toimii Kontupohjan vesivoimalaitoksen säännöstelyaltaana. Vuodesta 1936 lähtien siihen on johdettu suurin osa Suunujoen vedestä Pionernyi-kanavaa pitkin. Ennen Hirvaksen padon rakentamista järven valuma-alue oli 370 neliökilometriä. Se laskee Sandaljärveen Nivajokea pitkin.[3][5]
Järven kalalajeja ovat siika, muikku, harjus, kuore, hauki, särki, salakka, lahna, seipi, mutu, made, kuha, ahven, kiiski ja kivisimppu[3]. Nieriä eli päľľ, josta järven arvellaan saaneen nimensä,[6] on kadonnut kokonaan voimalaitosten rakentamisen jälkeen[4].
Päljärven länsirannalla sijaitsee Pyhäniemen kylä[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 177. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Leo Levanen: Pyhien ihmisten paikka. Karjalan Heimo, 1–2/2010, s. 8–11. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Ozjora Karelii: Spravotšnik, s. 353–355. Petrozavodsk: Karelski nautšnyi tsentr RAN, 2013. ISBN 978-5-9274-0450-6 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Elektronnyi spravotšnik Ozjora Rossii Institut ozerovedenija RAN. Viitattu 21.5.2022.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 340. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
- ↑ Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 68. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.