Pyhiinvaellusmerkki
Pyhiinvaellusmerkki oli keskiajalla käytetty, yleensä tinasta tai lyijystä valettu merkki, joita roomalaiskatoliset pyhiinvaeltajat kantoivat vaatteissaan. Merkkejä saattoi ostaa muistoksi tärkeiltä pyhiinvaelluspaikoilta, kuten Canterburyn katedraalista Englannista tai Vadstenan luostarista Ruotsista. Merkkien käyttö oli huipussaan myöhäiskeskiajalla 1300- ja 1400-luvuilla, mutta niiden suosia laski 1500-luvulla reformaation myötä. Pyhiinvaeltajat kantoivat myös muunlaisia merkkejä, joista tunnetuin on Pyhän Jaakon haudalla Santiago de Compostelassa Espanjassa vierailleiden pyhiinvaeltajien kantama simpukka.
Pyhiinvaellusmerkit toimivat paitsi matkamuistoina, myös suojaavina amuletteina. Uskottiin, että merkin kantaja oli merkin muistaman pyhimyksen suojeluksen alainen.[1] Suosituilla pyhiinvaelluskohteilla merkkikaupalla oli tärkeä vaikutus paikalliseen talouteen. Tällaisilla paikoilla merkkejä saatettiin myydä kymmeniätuhansia viikossa.[1]
Pohjoismaista tunnetaan reilut 300 keskiaikaista pyhiinvaellusmerkkiä. Merkkejä on löydetty haudoista ja kirkoista, mutta niitä on myös valettu keskiaikaisiin kirkonkelloihin reliefijäljennöksinä.[1] Suomestakin on löytynyt joitakin eurooppalaisia pyhiinvaellusmerkkejä.[2] On mahdollista, että niitä on voinut ostaa myös täkäläisistä pyhiinvaelluskohteista, kuten Hattulan Pyhän Ristin kirkosta.[1]
Maalliset merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmeisesti pyhiinvaellusmerkeistä kehittyivät myös maallisia aiheita esittävät merkit, jotka usein ivailevat hengellisten merkkien kustannuksella. Esimerkiksi Alankomaista tunnetaan vulvaa ja fallosta esittäviä merkkejä. Yksi tällainen merkki esittää pyhiinvaeltajaksi sonnustautunutta naisen sukupuolielintä. Humoristiset merkit ovat luultavasti olleet tärkeä osa keskiajan populaarikulttuuria ja kulkeneet käsi kädessä pyhiinvaellusilmiön kanssa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jussi-Pekka Taavitsainen: Pyhiinvaellusmerkkejä hiippakunnan pääkaupungista. Teoksessa "Kaupunkia pintaa syvemmältä: arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Toim. Liisa Seppänen, s. 307–319. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, 2003. ISBN 951-9129-57-x.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhiinvaellusmerkki Wikimedia Commonsissa
