Myöhäiskeskiaika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myöhäiskeskiaikainen Jeanne d’Arcia esittävä kirjamaalaus.

Myöhäiskeskiaika on yksi keskiajan kolmesta ajanjaksosta varhaiskeskiajan (500-1000) ja sydänkeskiajan (1000-1300) ohella. Myöhäiskeskiaika sijoittui vuosille 1300-1500.

Vaikka sydänkeskiajalla koko Eurooppa vahvistui ja suurimmat taistelut lakkautettiin, myöhäiskeskiaika alkoi todella synkästi. Mustaksi surmaksi nimitetty rutto saapui Italiaan vuonna 1347 leviten viidessä vuodessa koko Euroopan alueelle. Lähes sata prosenttia ruttoa sairastaneista menehtyivät, sillä tautiin ei ollut minkäänlaista lääkettä tai hoitoa. Ruton myötä Euroopan väkiluku putosi 75 miljoonasta vain 50 miljoonaan. Viidessä vuodessa lähes 35 prosenttia ihmisistä kuoli ruttoon. Venetsiassa kuoli noin 500-600 ihmistä päivässä, ja väkiluku putosi lähes 70 prosenttia. Työvoimasta oli pulaa, ja palkat jouduttiin nostamaan. Tavaroiden hinnat romahtivat ostajien vähentyessä. Lopulta, kun rutto viimein alkoi hiljalleen hellittää, maaseudut aitioituivat lähes kokonaan ihmisten muuttaessa kaupunkeihin, joissa maksettiin runsaita palkkoja. Pienruhtinaat yrittivät väkivallalla pitää alustalaisensa maaseudulla, minkä myötä alkoivat kapinat.

Uskonpuhdistus johti katolisen kirkon vallan vähenemiseen 1500-luvulla, joten Eurooppa jaettiin protestantteihin ja katolisiin. Jo 1300-luvulla maallinen valta alisti paavit pelinappuloiksi omiin valtapeleihinsä. Varhaiskeskiajalla ja sydänkeskiajalla katolinen kirkko oli Euroopan korkein auktoriteetti ja koko Länsi-Euroopan suurin tekijä. Myöhäiskeskiajalla kirkon valta kuitenkin heikentyi, ja kansallisvaltiot pääsivät kehittymään.

Varhaisimmat uuden ajan teknologiat pääsivät mullistamaan maailmaa jo myöhäiskeskiajalla, kuten Johannes Gutenbergin keksimä painokone. Myös löytöretket mullistivat ihmisten maailmankuvaa. Jo 1300-luvulla alkaneen renessanssin myötä kiinnostus antiikin kieliin, kreikkaan, latinaan, sekä kirjallisuuteen kasvoi. 1300-luvun puolivälissä alettiin kehitellä tuliaseita, minkä myötä ritarilaitos sotilaallisena yksikkönä kohtasi surkean loppunsa 1400-luvun aikana. Saksalaisten perustaman Hansaliiton valta alkoi heikentyä, kun flaamit ja hollantilaiset nousivat kapinoimaan Hansaa vastaan. Historian viimeiset Hansapäivät pidettiin vuonna 1669. Rooman suuri imperiumi veti vihoviimeisen henkäyksensä, kun ottomaanit valtasivat koko Itä-Rooman pääkaupungin Konstantinopolin vuonna 1453. Viimeinen Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Franz II luopui kruunustaan vuonna 1806. Myöhäiskeskiajan varsinaista päättymisvuotta ei voida määritellä aivan sataprosenttisen varmasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]