Pyhät kertomukset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhät kertomukset
Ἱεροί λόγοι
Alkuperäisteos
Kirjailija Aelius Aristides
Kieli muinaiskreikka
Genre omaelämäkerta
Julkaistu n. 166–175
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pyhät kertomukset (m.kreik. Ἱεροί λόγοι, Hieroi logoi) on Aelius Aristideen kirjoittama antiikin kreikkalainen omaelämäkerrallinen teos, joka kertoo erityisesti tekijänsä sairauden ja parantumisten vaiheista.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristides kirjoitti teoksen noin vuosien 166 ja 171/175 välillä. Hän oli sairastunut Roomassa ollessaan ja etsinyt parannusta lääkintätaidon jumalan Asklepioksen temppelistä Pergamonista, missä hän oli lopulta kääntynyt tämän kulttiin. Aristideen teos liittyy näihin tämän oman elämän, sairauden ja parantumisten — jotka hän oli kokenyt ihmeparantumisina — vaiheisiin.[1][2]

Aristides kirjoitti teoksensa vasta myöhemmällä iällään, koska ei uskonut selviävänsä sairaudestaan. Parannuttuaan hän kirjoitti teoksensa kunnianosoitukseksi Asklepiokselle kaikesta siitä hyvästä, mitä oli saanut tältä. Toisena syynä on selvästi se, että hän on halunnut korottaa itseään ammattimaisena puhujana. Teos on saanut nimensä eräästä Asklepioksen lausumasta eräässä ensimmäisistä Aristideen kokemista ilmestyksistä. Sekin viittaa siihen, että teos oli tarkoitettu kuvaamaan jumalan tekemiä ihmeitä. Nimi Hieroi logoi oli antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa yleinen ja viittasi pyhiin riitteihin liittyviin legendoihin.[2]

Vuonna 177 Aristides piti puheen nimeltä Puhe Asklepioksesta. Tuolloin hän jo odotti kuulijoidensa tuntevan Pyhät kertomuksensa. Myöhemmin teoksen tunsivat monet tunnetut puhujat, kuten Filostratos, Sopatros Apameialainen ja Synesios Kyreneläinen. Libanios on saattanut saada teoksesta vaikutteita omaan omaelämäkertaansa. On myös ehdotettu, että Apuleiuksen Kultaisen aasin uskonnollinen kääntymiskokemus olisi parodia Aristideen teoksen samantapaisesta kuvauksesta.[2]

Teosta on tulkittu aikansa uskonnollisen ilmapiirin kuvaajana ja muun muassa todistajana sille, että toisella vuosisadalla yksityinen uskonnollisuus oli jo laajalle levinnyttä. Toisaalta teosta on pidetty esimerkkinä aikansa kirjallisuudesta myös attikisminsa osalta. Teos tarjoaa tietoja myös aikansa lääketieteestä ja sen yhteyksistä ajan kreikkalais-roomalaiseen uskontoon.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristideen teos käsittää kuusi kirjaa. Ne muodostavat hänen Puheidensa (Orationes) osat 47–52, mikä on peräisin Keilin laitoksesta vuodelta 1898.[3] Sisällöltään teos on käytännössä Aristideen sairauskertomus; se on selonteko niistä uni-, sairaus- ja parantumispäiväkirjoista, joita hän oli pitänyt 23 vuoden aikana Asklepioksen kehotuksesta. Antiikin kirjallisten teosten joukossa Aristideen teos on lajityypiltään omaa laatuaan.[1][2]

Jokainen kuudesta kirjasta sisältää erillisen kertomuksen, joissa hahmoina ovat Aristides itse sekä lääkintätaidon jumala Asklepios. Aristeides esittää, että kertojana on jumala ennemmin kuin hän itse. Teoksen tapahtumat sijoittuvat sekä Pergamonin temppeliin että muihin Aristideen elämälle keskeisiin paikkoihin eri puolilla Rooman valtakuntaa. Tapahtumat eivät kuitenkaan ole aikajärjestyksessä. Yhdistävänä tekijänä toimii koko ajan se seikka, että jumala oli pelastanut Aristideen. Koska teos on kirjoitettu jälkikäteen, teoksessa ei kuitenkaan ole epävarman tulevaisuuden tuomaa jännitystä; kirjoittajan selviäminen sairaudestaan on varmaa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kosonen, Päivi: Isokrateesta Augustinukseen, s. 99–103. Johdatus antiikin omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-474-6.
  2. a b c d e f Israelowich, Ido: Society, Medicine and Religion in the Sacred Tales of Aelius Aristides, s. 11–35. Nide 341 / Mnemosyne, Supplements. BRILL, 2012. ISBN 9004229086. Teoksen verkkoversio.
  3. Borg, Barbara E. (toim.): Paideia: The World of the Second Sophistic, s. 277. Nide 2. Millennium-Studien / Millennium Studies. Walter de Gruyter, 2004. ISBN 3110204711. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Αριστείδης, Αίλιος: Ιεροί λόγοι. Σώμα και γλώσσα στα όνειρα ενός ρήτορα. Μετάφραση, επιμέλεια: Ελισάβετ Κούκη: Σμίλη, 2012. ISBN 978-960-6880-22-3.
  • Aristides, Aelius & Behr, Charles Allison (toim.): The Complete Works: Orations XVII–LIII. Brill, 1981. ISBN 9004063846.
  • Aristides, Aelius & Behr, Charles Allison (toim.): Aelius Aristides and The sacred tales. A. M. Hakkert, 1968.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christensen, Lisbeth Bredholt: Person and Religion: An Analysis of Aelius Aristides’ Hieroi Logoi. University of Aarhus, 2002.
  • Pearcy, Lee T.: Theme, Dream, and Narrative: Reading the Sacred Tales of Aelius Aristides. Transactions of the American Philological Association (1974–), 1988, 118. vsk, s. 377–391. Artikkelin verkkoversio.