Pushback-menettely

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pushback-menettely tarkoittaa valtion toimintaa, jossa kansainvälistä suojelua hakevat ihmiset käännytetään pois valtion alueelta takaisin siihen valtioon, mistä he ovat tulossa, tutkimatta hänen turvapaikkahakemustaan, selvittämättä heidän turvapaikkaperusteitaan ja arvioimatta suojelun tarvetta yksilöllisesti. Käsitteelle ei ole yhtenäistä tai juridista määritelmää, vaan eri tahot käyttävät sitä eri tavoin.[1]

Sellainen pushback, jolla henkilö työnnetään rajan yli käsittelemättä hänen turvapaikkahakemustaan, rikkoo monia oikeussääntöjä[1]. Esimerkiksi Euroopan parlamentin selonteossa pushbackillä tarkoitetaan nimenomaan sopimusten rikkomista.[1] Jos pushback-menettelyyn ryhdyttäisiin Suomessa, Paavo Teittisen mukaan se rikkoisi lähes varmasti Suomen perustuslakia, Euroopan ihmisoikeussopimusta ja EU-oikeutta[2].

Käsite pushback alkoi esiintyä vuoden 2015 jälkeen erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä, esimerkiksi Euroopan neuvostossa, Euroopan unionissa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja niiden asiakirjoissa. [1]

Pushback-menettelystä on puhuttu esimerkiksi vuonna 2021, kun Puola alkoi käännyttää Valko-Venäjältä rajalleen saapuneita ihmisiä[1]. Puolan ja Valko-Venäjän rajalla kuoli vuoden 2021 jälkeen todistetusti ainakin 37 henkilöä, minkä lisäksi lähes 300 ihmisen raportoitiin kadonneen[3]. Puolan toimintaa perusteltiin sillä, että kyseessä oli Valko-Venäjän hybridioperaation torjuminen[1]. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on antanut Puolalle useita langettavia päätöksiä tästä menettelystä[1]. Tuomioistuin on pitänyt pushback-menettelyä ongelmallisena siksi, että se voi rikkoa palautuskieltoa tai joukkokarkotusten kieltoa.[1]

Toisaalta EIT on hyväksynyt pushbackiksi luonnehdittavan menettelyn Espanjassa, kun suuri joukko ihmisiä oli voimakeinoja käyttäen ylittänyt rajan virallisen rajanylityspaikan ulkopuolelta. [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]