Puolijoukkueteltta
Puolijoukkueteltta on kahdeksalla telttakepillä seinistä ja keskellä yhdellä puisella tai metallisella salolla pystytettävä teltta, jonka lämmityslaitteena toimii telttakamiina. Teltan katossa on 4,5 tuuman kokoinen pyöreä aukko teräsvanteella, joka estää kuumaa savutorvea sytyttämästä puuvillakankaista telttaa palamaan. Teltan paino on 20 kg. Sen sisääntuloaukossa on tuulikomero.[2]
Telttaa käytetään mm. Suomen puolustusvoimissa. Puolijoukkuetelttaan mahtuu 18–19 sotilasta kenttävarusteineen puolikaareen siten, että jalat ovat kamiinaan päin ja päät teltan ulkoseinään päin[3].
Jos taas telttaa ei ole huolellisesti kiinnitetty maahan tai jos teltan liepeen alla on kiviä tai oksia, jolloin kylmä ilma pääsee suoraan telttaan sisälle, on vaarana kasvojen tai korvien paleltuminen.
Monissa tapauksissa puolijoukkueteltassa yöpyy taistelua tukevissa tai huoltavissa aselajeissa vähemmän kuin 18–19 sotilasta, koska telttaan voidaan sijoittaa myös muita varusteita, esimerkiksi päivystettäviä viestiasemia jne.
Puolijoukkuetelttaa pienempi teltta on ryhmän majoitukseen sopiva sissiteltta[2] tai puolijoukkuetelttaa korkeampi esikuntatyöskentelyyn soveltuva komentoteltta.
Siviilikäytössä puolijoukkueteltasta käytetään nimitystä talviteltta, joita on käytössä kahta eri kokoa. Pienempi on 10–12 henkilön kymppiteltta ja suurempi 18–20 henkilön puolijoukkueteltta.[2] Suomessa Karstulassa toimiva Finn-Savotta valmistaa sekä sotilas että siviikäyttöön tarkoitettuja puolijoukkuetelttoja.[4][5]
Pystytys ja purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska teltan materiaali on puuvillakangas, on teltta syytä pystyttää kireäksi. Kosteutta hylkivästä käsittelystä huolimatta kangas alkaa vuotaa sateella lammikoiden kohdalta.[2]
Puolijoukkueteltta pystytetään kireäksi pystyttämällä ensin joka toinen kulma neliöksi, sitten loput kulmat ja tuomalla keskisalko sisään viimeiseksi. Tällöin kankaaseen ei jää vettä kerääviä ryppyjä. Osaava ryhmä nostattaa teltan parissa minuutissa. Normaalisti teltan ympärille ei tarvitse kaivaa ojaa, mutta mikäli maasto on vettä huonosti imevää, esim. savea, on syytä suunnitella valumavesien kulku. Teltan sisäpuolisten kuivatusnarujen käytössä on vältettävä kohtuuttoman painavia varusteita.[2]
Myrskylyhty ripustetaan keskisalkoon.[2]
Naamiointiverkko vaikeuttaa teltan havaitsemista niin perinteisin keinoin kuin lämpökamerallakin; kamiinan käyttö luonnollisesti helpottaa sitä. Naamiointiverkko tai -verkot kiinnitetään narulla teltan katolle ennen keskisalon nostamista.
Telttaa purettaessa kannattaa kamiinan torvi heittää kokonaisena ulos ja kantaa kamiina ulos, sitten keskisalko ja muut salot ja kiinnitykset. Tämän jälkeen yksi purkaja tarttuu keskisalon reiästä ja toinen alkaa kerätä sivuköysiä yksi kerrallaan, kunnes koko teltta on taiteltu pitkäksi paketiksi. Sitten teltta asetetaan maahan ja rullataan kasaan liepeistä alkaen omaan pussiinsa.
Kastunut teltta kuivataan ennen pakkaamista sen homehtumisen välttämiseksi.[2]
Kamiina ja lämmitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lämmittämiseen käytettäviä telttakamiinoita on eri kokoisia ja mallisia. Tehokkaimpana lämmittäjänä pidetään pystykamiinaa. Kamiina on tulisija, joka ei varastoi lämpöä, minkä vuoksi siinä on pidettävä tuli koko lämmittämisen ajan.[6] Kamiinoiden paino vaihtelee koosta riippuen 6–20 kg. Maasta hieman korkeammalle asennettu kamina antaa tasaisemman lämmön teltassa olijoille.
Telttakamiinan savutorvessa on kipinäsuojus, joka estää kipinöiden lentämisen teltan katolle ja aiheuttamasta reikiä kankaaseen.
Polttopuut pilkotaan sopivan kokoisiksi ja varastoidaan teltan oviaukon sisäpuolelle. Puiden kulutus riippuu suuresti ilman lämpötilasta. Kuusen käyttöä polttopuuna vältetään, koska se kipinöi voimakkaasti. Teltan lähistölle varataan vettä mahdollisen tulipalovaaran takia. Puolijoukkuetelttojen etäisyys tulee olla vähintään neljä metriä.
Yöaikana kamiinalla lämmitettäessä on teltassa jatkuvasti valveilla tulivartiomies, joka laittaa kamiinaan sopivasti puita pitäen teltan jatkuvasti mahdollisimman tasalämpöisenä ja valvoen paloturvallisuutta. Tulivartiomies tunnetaan erityisesti partiolaisten kesken kipinämikkona.
Savutorvi ja kamiina on nuohottava riittävän usein niiden tukkeutumisen välttämiseksi ja lämmitystehon säilyttämiseksi.
Kuljetuksen aikana savutorvet sijoitetaan kamiinan sisään.[2]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi lähetti syyskuussa 2015 Unkariin 192 armeijan vanhaa puolijoukkuetelttaa siellä oleville pakolaisille väliaikaisasumukseksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ”Sodanajan puolustusvoimat ja niiden valmius”, Talvisodan historia 1, s. 181. Huoltojoukot. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08146-9.
- ↑ a b c d e f g h Olli Aulio: ”Talviteltat ja kaminat”, Suuri retkeilykirja, s. 80, 273. 2. painos. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-2666-X.
- ↑ Sotilaan käsikirja Puolustusvoimat. ”Ase sijoitetaan pään taakse seinustalle siten, että se on nopeasti käsiin saatavissa eikä se kuumene” Viitattu 30.9.2021.
- ↑ Yritys Savotta. Viitattu 24.3.2024.
- ↑ FDF 20 tent Savotta. Viitattu 24.3.2024.
- ↑ ”Kamiina”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 286. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Marjukka Liiten: Suomi lähettää telttoja Unkariin pakolaisille Helsingin Sanomien verkkolehti. 21.9.2015. Helsinki: Sanoma. Viitattu 20.9.2015.