Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AAC-kommunikointitaulu, jonka avulla voi keskustella ruokalajeista.

Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (engl. Augmentative and Alternative Communication, lyh. AAC) tarkoittaa jotakin erityistä viestintämenetelmää, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai puheen rinnalla.[1]

AAC on tavallisimmin viittomien tai graafiset merkkijärjestelmän (kuva- ja kirjoituskommunikointi) käyttöä. Eräs usein käytetty standardisoitu kuvakommunikaatiojärjestelmä on PCS (Picture Communication Symbols).

AAC on usein käytössä autistisilla ja dysfaattisilla henkilöillä, toisinaan myös kehitysvammaisilla henkilöillä, joiden kommunikaatio on vaikeaa. Puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä käyttäyvät myös aikuisiällä vammautuneet henkilöt, jotka ovat menettäneet puhe- tai kielikykynsä esimerkiksi onnettomuuden tai aivojen verenkiertohäiriön seurauksena.

Kommunikaatiomenetelmät ovat nykyään niin kehittyneitä, että jos ihmisellä on edes yksi tahdonalainen lihas, voidaan sen varaan rakentaa kommunikaatiomenetelmä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]