Selkokieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme selkojulkaisua, joiden kannessa on selkotunnus.
Selkojulkaisun tunnistaa selkotunnuksesta, joka on s-kirjaimen muotoinen nuoli.

Selkokieli on kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Selkokieli on suunnattu ihmisille, joiden on syystä tai toisesta vaikea lukea tai ymmärtää yleiskieltä.[1] Selkokielen lähtökohtana ovat selkokieltä tarvitsevien ihmisten kielelliset tarpeet.[2]

Suomessa selkokieltä edistää ja kehittää Selkokeskus, joka toimii Kehitysvammaliiton yhteydessä. Toiminnan tukena on selkokielen neuvottelukunta, jossa on edustettuna valtion viranomaisia, järjestöjä, yliopistoja, oppilaitoksia, tutkimuskeskuksia ja medioita.[3]

Ruotsinkielistä selkotoimintaa Suomessa edistää LL-Center, joka toimii FDUV:ssa.[4]

Selkosuomen ja -ruotsin tutkimusta kokoaa Suomessa Klaara-verkosto, jota organisoi tällä hetkellä Helsingin yliopisto.[5]

Selkokieli on osa kielellistä saavutettavuutta, ja se voi olla kirjoitettua tai puhuttua. Selkokielen periaatteita ja ohjeistuksia on kehitetty Suomessa 1980-luvulta alkaen.[2] Selkokielellä julkaistaan Suomessa verkkosivuja, esitteitä, oppaita, mediatekstejä sekä kauno- ja tietokirjallisuutta.  

Selkojulkaisun tunnistaa selkotunnuksesta, joka on s-kirjaimen muotoinen nuoli. Tunnusta voi hakea Selkokeskuksesta.[6]

Kansainvälistä selkokielen päivää vietetään 28. toukokuuta. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2020.[7]

Selkokieltä tarvitsevat ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkokieltä voivat tarvita ihmiset, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Nämä vaikeudet vaikuttavat laajasti heidän arjessaan, opinnoissaan ja työelämässä sekä osallistumismahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa.  

Selkokieltä tarvitsevat ihmiset on tapana jakaa selkokielen tarpeen perusteella kolmeen ryhmään:

  1. henkilöt, joilla on pysyvä ja synnynnäinen kielellisen tuen tarve (esim. kehitysvammaiset ja autismikirjon henkilöt, henkilöt, joilla on vaikeatasoinen lukivaikeus)
  2. henkilöt, joiden selkokielen tarve on syntynyt elämän aikana vamman tai sairauden vuoksi (esim. henkilöt, joilla on muistisairaus tai afasia)
  3. henkilöt, joiden selkokielen tarve on todennäköisesti väliaikainen ja jotka voivat hyödyntää jotakin muuta kieltä viestinnässään (esim. henkilöt, jotka opettelevat suomea).[8]

Suomessa selkokieltä tarvitsee Selkokeskuksen arvion mukaan 650 000–750 000 henkilöä eli noin 11–14 prosenttia väestöstä. Selkokielen tarve on kasvanut mm. siksi, että maahanmuuttajien ja ikäihmisten määrä kasvaa ja nuorten lukutaito on heikentynyt.[9]

Selkokielen periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkokielen periaatteet liittyvät tekstin sisältöjen muotoiluun, kokonaisrakenteeseen, sanoihin, kielen rakenteisiin ja visuaaliseen ilmeeseen. Selkotekstiä voi kirjoittaa kahdella tavalla: mukauttamalla olemassa olevaa yleiskielistä tekstiä tai kirjoittamalla suoraan selkokielellä.[10]

Selkokielinen teksti on kokonaisuutena lukijan kannalta kiinnostava, sisällöllisesti johdonmukainen ja helposti ymmärrettävä. Sanasto on yleisesti tunnettua ja konkreettista. Vaikeat sanat ja abstraktit käsitteet selitetään. Selkokielessä käytetään tavallisimpia kielen rakenteita. Yhdessä lauseessa ilmaistaan vain yksi tärkeä asia. Selkojulkaisujen ulkoasu on selkeä ja ilmava.[10]

Selkokieltä on useilla vaikeustasoilla. Useimmat selkojulkaisut ovat perusselkokieltä, mutta osa materiaaleista on hyvin yksinkertaista ja helppoa selkokieltä ja osa vaativampaa, helppoa yleiskieltä lähestyvää.[2]

Selkosuomen ohjeistuksia on lähdetty kehittämään kahden kansainvälisen ohjeistuksen pohjalta: IFLA-ohjeistuksen[11] (YK:n alainen kansainvälinen kirjastojärjestö) ja European Association of Inclusion Internationalin (kehitysvammaisten henkilöiden kattojärjestö) ohjeistuksen[12]. 2000-luvulla selkosuomea on kehitetty suomen kielen lähtökohdista, ja Suomessa on käytössä oma ohjeistuksensa.

Esimerkki selkotekstistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskielinen teksti joukkoliikenteestä:[13]

»Joukkoliikenne

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) vastaa joukkoliikenteen järjestämisestä alueella, johon kuuluvat Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi Kerava ja Kirkkonummi. HSL suunnittelee joukkoliikenteen, tilaa joukkoliikenteen palvelut ja päättää esimerkiksi lippujen hinnoista.

HSL ylläpitää julkisen liikenteen reittiopasta. HSL:n sivuilta löytyy ohjeita ja tietoja julkisesta liikenteestä.»

Sama teksti selkokielellä:[14]

»Joukkoliikenne

Helsingin seudun liikenne eli HSL huolehtii joukkoliikenteestä seuraavien yhdeksän kunnan alueella:

  • Helsinki
  • Espoo
  • Vantaa
  • Kauniainen
  • Kerava
  • Kirkkonummi
  • Sipoo
  • Tuusula
  • Siuntio.

Joukkoliikennevälineitä ovat bussit, lähijunat, metro, raitiovaunut ja Suomenlinnan lautta.

HSL

  • suunnittelee joukkoliikenteen aikataulut ja reitit
  • päättää matkalipuista ja lippujen hinnoista
  • tiedottaa joukkoliikenteestä.»

Selkokieli puheessa ja vuorovaikutuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa selkokielen periaatteita on sovellettu myös puhuttuun kieleen. Koska kieltä käytetään puheessa eri tavalla kuin kirjoituksessa, puhutun selkokielen ohjeet ovat erilaisia kuin selkokirjoitusohjeet.[2]

Selkopuheen periaatteiden tarkoitus on auttaa keskustelijoita ymmärtämään toisiaan vuorovaikutuksessa, jossa osallistujien kielelliset kyvyt ovat hyvin eritasoiset. Selkopuheen avulla heikommin kieltä osaava saa tilaisuuksia osallistua keskusteluun. Paremmin kieltä osaava taas saa selkopuheen periaatteista keinoja lisätä oman puheensa ja toimintansa ymmärrettävyyttä.[8]

Selkopuheen periaatteet tarjoavat tukea muun muassa turvallisen keskusteluilmapiirin luomiseen, vuorottelun tukemiseen ja ymmärrysvaikeuksien käsittelyyn. Ohjeissa on myös neuvoja, jotka koskevat helpon sanaston valintaa ja käyttöä puheessa, puhutun kielen yksinkertaisia rakenteita sekä selkeää äänenkäyttöä.[2]

Selkokieli informoivissa teksteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa informoivista selkoteksteistä julkaistaan verkossa.[15] Esimerkiksi Helsingin seudun palveluista voi lukea verkossa myös selkokielellä.[16] Suurin selkokielinen verkkosivukokonaisuus on Satasairaalalla, jonka potilaille suunnatut tekstit ovat selkokielisiä.[17]

Eri tahot (mm. järjestöt ja viranomaiset) julkaisevat myös erilaisia selkokielisiä oppaita ja esitteitä. Aiheita ovat muun muassa terveys, työelämä ja vaalit. Esimerkiksi Kela julkaisee esitteensä vain selkokielellä, ja oikeusministeriö julkaisee aina vaaleista selko-oppaan suomeksi ja ruotsiksi. Äänestämisestä kerrotaan myös selkokielisillä videoilla.[18]

Mitä selkokielisen tietotekstin kirjoittajan on hyvä ottaa huomioon?

  • Määrittele tekstin lukija.
  • Määrittele tekstin päätavoite ja rajaa aihe sen mukaan.  
  • Etene aiheen käsittelyssä tekstityypille sopivalla tavalla, esim. kronologisessa järjestyksessä (ohjetekstit) tai tutusta asiasta uuteen.  
  • Pilko asia sopivan kokoisiin osiin ja käytä tarvittaessa väliotsikoita.  
  • Varmista, että lukija saa olennaisen tiedon eikä tekstissä ole aukkoja. Varmista toisaalta myös, että tietoa ei ole liikaa.  
  • Puhuttele lukijaa suoraan, jos se sopii tekstiin.  
  • Jos käytät kuvia tai infografiikkaa, korosta niillä tekstin ydinkohtia.[15]

Selkokieli mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ilmestyy selkokielinen sanomalehti Selkosanomat ja sen ruotsinkielinen sisarlehti Lätta bladet (syyskuuhun 2021 saakka nimellä LL-Bladet). Selkosanomat ja Lätta bladet julkaisevat juttuja kotimaan ja ulkomaiden tapahtumista, urheilusta, viihteestä, kulttuurista ja arkipäivän asioista. Selkolehdet ilmestyvät painettuna kahdeksan kertaa vuodessa. Neljä lehteä julkaistaan syksyllä ja neljä keväällä. Lehdet julkaisevat myös kuvilla ilmaistuja uutisia. Selkolehdillä on verkkolehdet, joissa julkaistaan uutisia ja juttuja viikoittain. Selkosanomat (aluksi nimellä Selkouutiset) on ilmestynyt vuodesta 1990.[19]

Kehitysvammaisten Tukiliitto julkaisee aikakauslehti Leijaa. Lehdessä on uutisia, viihdettä ja kehitysvammaisten lukijoiden kirjoituksia sekä kuvia. Leija ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehteen voi tutustua Issuu-palvelussa.[20]

Ylen selkokielisiä uutisia voi katsoa televisiosta, kuunnella radiosta ja seurata Ylen verkkosivuilla. Verkossa julkaistuissa uutisissa keskeisiin käsitteisiin (esim. kirkollisvero) on liitetty erillinen selitysikkuna.[21]

Selkokielisinä mediateksteinä julkaistaan erityyppisiä uutisia, ilmiöjuttuja, henkilökuvia ja mielipidetekstejä (kuten pääkirjoituksia, kolumneja ja blogitekstejä), eli samojen tekstilajien tekstejä kuin yleiskielisessäkin mediassa.[15]

Mitä selkokielisen mediatekstin kirjoittajan on otettava huomioon?

  • Juttu edustaa tunnistettavasti median tekstilajia.
  • Tekstin otsikko ja väliotsikot ovat informatiivisia ja kutsuvat lukemaan tekstiä.
  • Tekstissä on vastaanottajaa kiinnostava aihe ja selkeästi rajattu näkökulma.
  • Teksti tarjoaa eri osissaan sopivasti informaatiota.
  • Uutismaisissa teksteissä tärkeimpiä näkökohtia käsitellään alussa.
  • Teksti on sidosteista ja sisällöltään johdonmukaista.
  • Tekstissä käytetään selkeitä rakenteita ja selitetään vaikeat, uudet käsitteet.
  • Teksteissä noudatetaan luontevasti ja luovasti selkokielen periaatteita.[15]

Selkokielisiä sanomalehtiä ilmestyy myös muissa maissa, kuten Ruotsissa 8 sidor, Norjassa Klar Tale ja Saksassa Nachrichtenleicht.

Selkokielisiä radio- ja verkkolähetyksiä ovat esimerkiksi Ruotsissa Radio Sweden på lätt svenska ja Saksassa MDR-yhtiön Nachrichten in Leichter Sprache.

Selkokielisiä tv-uutisia lähetetään vain Suomessa.

Selkokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkokielellä julkaistaan kauno- ja tietokirjallisuutta eri-ikäisille lukijoille. Suomessa selkokirjoja on julkaistu 1980-luvulta lähtien, vuosittain julkaistaan noin 30 selkokirjaa. Selkokirjoja kustantavat pääasiassa pienkustantajat, kuten Avain, Opike ja Reuna.[2]

Selkotietokirjoissa aiheiden kirjo on moninainen. Suomalaisissa selkotietokirjoissa käsitellään muun muassa ilmastonmuutosta, taidetta ja taiteilijoita, Suomen ja maailman historiaa, ihmisen kehoa, Suomea, uskontoja, koiria ja erilaisia luonnontieteellisiä aiheita. Selkokieliset tietokirjat ovat pääasiassa suoraan selkokielelle kirjoitettuja, mukautuksia on tehty vähän.[15]

Selkokaunokirjallisuudessa on sekä yleiskielisistä teoksista mukautettuja teoksia että suoraan selkokielelle kirjoitettuja kirjoja. Suomessa selkokielellä on julkaistu muun muassa aikuisille suunnattuja romaaneja, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, dekkareita, fantasiakirjoja, novelleja, satuja ja runoja.[15]

Selkokielisen kaunokirjallisuuden pääperiaatteita

  • Kirjassa keskitytään pääjuoneen ja päähenkilöihin. Jos teos on mukautus, sivujuonia ja -henkilöitä karsitaan. Tarvittaessa kirjan alkuun voi koota lyhyen esittelyn henkilöistä.
  • Kirjan aikarakenne hahmottuu lukijalle helposti.  
  • Siirtymät ajassa, paikassa sekä unen ja valveen tai kuvitellun ja toden välillä ovat selkeät.  
  • Jos tekstiin täytyy lisätä tarkennuksia tai selityksiä, jotka tukevat lukijaa juonen seuraamisessa, niiden täytyy sopia osaksi kaunokirjallista tekstiä.  
  • Myös selkokielinen kaunokirja on taideteos, joka tarjoaa lukijalle lukuelämyksiä.[15]

Selkokirjallisuuden taustalla on ajatus, että jokaisella on oikeus nauttia lukuharrastuksesta sekä hankkia tietoa lukemalla. Selkokirjallisuus voi olla myös apuna kielen opiskelussa.[22] Selkokeskus jakaa selkokielisen kauno- ja tietokirjallisuuden julkaisemisen tukemiseksi apurahoja ja avustuksia. Niitä myönnetään sekä suomen- että ruotsinkielisen kirjallisuuden tekijöille.[23] Selkokirjallisuuden kirjallisuuspalkinto on nimeltään Seesam-palkinto[24].

Selkokeskus julkaisee vuosittain selkokirjaesitteen ja ylläpitää selkokirjatietokantaa.[25]

Myös pienillä kielillä on julkaistu selkokirjallisuutta. Esimerkiksi ruotsalaisen Ann-Helén Laestadiuksen selkokielinen nuortenkirja Bara dra on käännetty pohjois-, etelä- ja luulajansaameksi.[26]

Selkokielen tutkimus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkokielen tutkijat ja selkokielestä kiinnostuneet ovat perustaneet yhteistyöelimekseen Klaara-verkoston. Klaaraa koordinoi vuosina 2020–2022 Helsingin yliopiston Selkokielen ytimessä -hanke, jota rahoittaa Koneen Säätiö.[5]

Selkokielistä viestintää on tutkittu korkeakoulujen opinnäytetöissä esimerkiksi suomen kielen, viestinnän, kirjallisuustieteen, erityispedagogiikan ja tietotekniikan aloilla. Klaara-verkosto ylläpitää listaa eri yliopistoissa tehdyistä tutkielmista, joiden tutkimuskysymykset liittyvät selkokieleen.[27] Selkokielistä viestintää koskeva tutkimus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Tähän mennessä Suomessa selkoviestinnästä on julkaistu kaksi väitöskirjaa: vuonna 1998 Irja Vinnin tutkimus Tekstistä selkoa. Kehitysvammaisten aikuisten selkokielisten ja yleiskielisten tekstien ymmärtäminen ja vuonna 2010 Auli Kulkki-Niemisen tutkimus Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä[28].

Tällä hetkellä alan väitöstutkimuksia on tekeillä ainakin Helsingin, Tampereen ja Vaasan yliopistoissa.

Syyskuussa 2019 järjestettiin Helsingin yliopistossa ensimmäinen kansainvälinen Klaara-konferenssi, jossa esiteltiin selkokielen tutkimusta eri maissa.[29]

Selkokieli muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkokieltä edistetään ja kehitetään monissa Euroopan maissa. Selkokielen lähtökohdat, tavoitteet ja määritelmä vaihtelevat kuitenkin melko paljon eri maissa. Myös käsitys siitä, ketkä tarvitsevat selkokieltä, vaihtelee.  

Ruotsia voi kutsua selkokielen lähtömaaksi, sillä siellä ensimmäiset selkokieliset materiaalit julkaistiin jo 1960-luvulla. Ruotsissa selkotoiminta on saavutettavuusviranomaisen (Myndigheten för tillgängliga medier, MTM) vastuulla.[30]

Norjassa selkokieltä edistää selkokirjallisuuskeskus Leser söker bok ja selkokielinen uutislehti Klar Tale.  

Saksassa selkokielen tutkimus on viime vuosina edennyt nopeasti. Selkokieleen liittyvää tutkimusta on tehty muun muassa Hildesheimin yliopistossa[31], Mainzin yliopistossa[32] ja Leipzigin yliopistossa[33].  

Itävallassa toimii Capito-verkosto, joka tarjoaa maksullisia selkokielipalveluita sekä julkaisee selkomateriaaleja.

Sveitsiin on hiljattain perustettu saavutettavan kommunikaation keskus Schweizer Zentrum für Barrierefreie Kommunikation.  

Espanjan selkokirjallisuuskeskus Asociación Lectura Fácil julkaisee selkokirjoja espanjaksi ja katalaaniksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Selkokielen määritelmä Selkokeskus. Viitattu 21.6.2021.
  2. a b c d e f Leskelä, Leealaura: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto, Opike, 2019. ISBN 978-951-580-700-7.
  3. Selkokielen neuvottelukunta selkokeskus.fi. Viitattu 2.3.2021.
  4. LL-Center ll-center.fi. Viitattu 2.3.2021.
  5. a b Klaara-verkosto blogs.helsinki.fi. Viitattu 2.3.2021.
  6. Selkotunnuksen hakeminen selkokeskus.fi. Viitattu 2.3.2021.
  7. 28.5. on kansainvälinen selkokielen päivä selkokeskus.fi. Viitattu 2.3.2021.
  8. a b Leskelä, Leealaura & Lindholm, Camilla: Haavoittuva keskustelu: Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliitto, 2012. ISBN 978-951-580-522-5.
  9. Selkokielen tarve selkokeskus.fi. Viitattu 21.6.2021.
  10. a b Selkokieli selkokeskus.fi. Viitattu 2.3.2021.
  11. Guidelines for Easy-to-Read Materials ifla.org. Viitattu 2.3.2021.
  12. Information for all. European standards for making information easy to read and understand inspiredservices.org.uk. Viitattu 2.3.2021.
  13. Joukkoliikenne hel.fi. Viitattu 3.3.2021.
  14. Joukkoliikenne helsinginseutu.fi. Viitattu 3.3.2021.
  15. a b c d e f g Leskelä, Leealaura & Kulkki-Nieminen, Auli: Selkokirjoittajan tekstilajit. Kehitysvammaliitto, Opike, 2015. ISBN 978-951-580-637-6.
  16. Helsinginseutu.fi. Selkosivut helsinginseutu.fi. Viitattu 2.3.2021.
  17. Satasairaala satasairaala.fi. Viitattu 2.3.2021.
  18. Selkokieliset oppaat, videot ja verkkosivut aiheen mukaan selkokeskus.fi. Viitattu 2.3.2021.
  19. Selkokieliset lehdet ja uutiset selkokeskus.fi. Viitattu 21.6.2021.
  20. Leija issuu.com. Viitattu 2.3.2021.
  21. Yle Uutiset selkosuomeksi yle.fi. Viitattu 2.3.2021.
  22. Selkokirjallisuus selkokeskus.fi. Viitattu 11.6.2020.
  23. Selkokirjallisuuden valtionavustus selkokeskus.fi. Viitattu 11.6.2020.
  24. Seesam-palkinto selkokeskus.fi. Viitattu 11.6.2020.
  25. Selkokirjatietokanta selkokeskus.fi. Viitattu 21.6.2021.
  26. Samisk bibliotektjeneste samiskbibliotektjeneste.tromsfylke.no. Viitattu 11.6.2020. (norjaksi)
  27. Opinnäytteitä selkokielestä blogs.helsinki.fi. Viitattu 2.3.2021.
  28. Kulkki-Nieminen, Auli: Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä 2010. Tampere University Press. Viitattu 2.3.2021.
  29. Klaara 2019 - Conference on Easy-to-Read Language Research helsinki.fi. Viitattu 2.3.2021.
  30. Lättläst mtm.se. Viitattu 2.3.2021.
  31. Leichte sprache uni-hildesheim.de. Viitattu 2.3.2021.
  32. Leichte sprache leichtesprache.uni-mainz.de. Viitattu 2.3.2021.
  33. Leichte sprache im Arbeitsleben research.uni-leipzig.de. Viitattu 2.3.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kartio, Johanna (toim.): Selkokieli ja vuorovaikutus. Helsinki: Kehitysvammaliitto, Opike, 2009. ISBN 978-951-580-484-6.
  • Leskelä, Leealaura & Kulkki-Nieminen, Auli: Selkokirjoittajan tekstilajit. Helsinki: Kehitysvammaliitto, Opike, 2015. ISBN 978-951-580-637-6.
  • Leskelä, Leealaura & Lindholm, Camilla: Haavoittuva keskustelu. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Helsinki: Kehitysvammaliitto, 2012. ISBN 978-951-580-522-5.
  • Leskelä, Leealaura: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto, Opike, 2019. ISBN 978-951-580-700-7.
  • Sainio, Ari (toim.): Teksti, joka rakastaa lukijaansa. Kirjoituksia selkokielestä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-473-5.
  • Virtanen, Hannu (toim.): Selkokielen käsikirja. Helsinki: Kehitysvammaliitto, Opike, 2014. ISBN 978-951-580-527-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]