Blisskieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Blisskieli
Blissymbolics.svg
Kielikoodit
ISO 639-2 zbl
Blisskielinen lause: Minä haluan mennä elokuviin. tai Minä tykkään käydä elokuvissa. Ensimmäisessä merkissä henkilö + 1 persoona, toisessa sydän ja ylhäällä tekemisen tunnus, kolmannessa jalat ja tekemisen tunnus, elokuvaa esittää talo+kamera+liike.

Blisskieli on keinotekoinen kirjoitettu kieli jonka sen luoja Charles Bliss loi alun perin edistämään rauhaa ja rinnakkaista yhteiseloa. Nykyisin sitä käytetään tukemaan puhetta sekä korvaavan kommunikaation osana.[1]

Kielen kehitti 1940-luvun lopulla itävaltalaistaustainen insinööri Charles Bliss.[2] Mallia kielen kehitykseen hän otti kiinasta. Charles Bliss on antanut vuonna 1965 julkaistussa kirjassaan Semantography (Blisssymbolics) ohjeita sanajärjestyksestä mutta periaatteessa järjestys on vapaa.[1] Vuonna 1971 kanadalainen tutkijaryhmä löysi blisskielen, kun he etsivät uusia tapoja motorisesti vammaisten kommunikointiin. Charles Bliss antoi vuonna 1982 Blissymbolics Communication Internationalille rajoittamattoman oikeuden kehittää kieltä vammaisten ihmisten käyttöön.[3] Bliss kielelle annettiin 8. elokuuta 2007 ISO 639-2 standardin mukainen kolmikirjaiminen koodi zbl.[4]

Bliss-symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bliss-symbolien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blisskieli rakentuu symboleista ja apumerkeistä joita yhdistelemällä luodaan kieliopillisia ilmauksia. Symboleiden ja apumerkkien löytämisen helpottamiseksi ne ryhmitellään eri luokkiin ja niiden merkitsemiseen käytetään yleensä eri taustavärejä. Pohjoismaisessa standardissa taustaväreinä käytetään pastellisävyjä.[5]

Pohjoismainen luokittelustandardi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keltainen: nimeävät symbolit.
  • Punainen: toimintaa kuvaavat symbolit.
  • Vihreä: kuvailevat symbolit.
  • Sininen: ihmiset, persoonapronominit.
  • Valkoinen: konjunktiot, pronominit, kysymyssymbolit.
  • Harmaa: lauseen pienet rakenneosat, kuten kieltosanat, huudahdussanat ja apumerkit.

Lähde:[5]

Symbolien rakentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussymbolit ovat niin yksinkertaisia kuvioita ja niitä käytetään yksinään tai osana jotain toista symbolia. Perussymboleita noin 100.[3]

Yhdyssymbolit koostuvat kahdesta tai useammasta symbolista jotka saavat siten aikaan uuden merkityksen.  Symboleita voidaan laitaa päällekkäin kuten esimerkiksi kuolema, jossa on elämä ja poisto laitettu päällekkäin. Niitä voidaan myös laittaa peräkkäin tärkeysjärjestyksessä kuten esimerkiksi ruumis, jossa on ensiksi vartalo ja tämän jälkeen tulee kuolema.[3]

Symbolityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Symbolit voidaan jakaa karkeasti ottaen 3 eri tyyppiin. Tyypit ovat:

  • Kuvanomaiset kuten esimerkiksi bussi
  • Ideografiset eli käsitteelliset symbolit kuten esimerkiksi vesi
  • Sopimuksenvaraiset symbolit kuten esimerkiksi luonto

Lähde:[3]

Lauseiden muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bliss-kieltä mukainen lauserakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blisskielestä on lauserakenne on käytännössä hävinnyt kokonaan käytöstä. Asiat esitetään mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Blisskielen mukaisissa väitelauseessa lauseen alkuun tulee tekijä, sitten toiminta ja tämän jälkeen tekemisen kohde. Kysymys- ja käskylauseessa noudatetaan muuten väitelausetta mutta kysymys ja käskysana tulevat lauseen alkuun. Kieltosana tulee ennen toimintaa.Tapahtuman paikkaa ja aikaa ilmaisevat symbolit sijoitetaan väitelauseen loppuun. [6]

Käännettäessä suomen kielen mukaista Bliss symboli lauseesta Bliss-kielen mukaiseen lauserakenteeseen. Joudutaan tekemään seuraavan tyyppisiä ratkaisuja.[6]

  1. Suomen kielen mukaiset morfologisen tunnuksien symbolit karsitaan. Esimerkkilauseen Pidän koulunkäynnistä muuttuu muotoon Minä pitää koulu.
  2. Postpositioiden sijasta käytetään prepositioita esimerkiksi lauseessa: ruuan jälkeen muuttuu lauseeksi jälkeen ruoka.
  3. Symbolit kirjataan näkyviin noudattaen Bliss kielen on lauserakennetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tetzcher, Stphen von & Martinsen, Haral: Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin, s. 25–29. Suomentanut Launonen, Kaisa. Kehitysvammaliitto, 2000. ISBN 9515802644.
  2. Gasparska, Agnieszka: Blissymbolics: Charles K. Bliss Designenvy. 3.1.2013. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  3. a b c d Huuhtanen, Kristiina (toim.): Puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät Suomessa, s. 73. uudistettu laitos. Kehitysvammaliito, 2011. ISBN 978-951-580-525-6.
  4. SFS-ISO 639-2 Kielten nimien tunnukset. Osa 2: Kolmikirjaimiset tunnukset. (1 painos) Suomen Standardisoimisliitto, 26.03.2010.
  5. a b Blisskielen rakenne Papunet. 15.2.2017. Kehitysvammaliitto. Viitattu 25.5.2019.
  6. a b Pulli, Tuula & Vuorinen, Marjatta & Vuoristo, Kaarina: Bliss– symbolit suomen kielessä, s. 17–19. Kehitysvammaliitto ry, 1994. ISBN 951-580-083-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.