Prometheus (Lukianos)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prometheus
Προμηθεύς
The-torture-of-prometheus-jean-louis-cesar-lair.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Aapo Junkola
Julkaistu 1996
ISBN 952-90-8072-7
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Prometheus (m.kreik. Προμηθεύς; lat. Prometheus) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka liittyy Prometheus-myyttiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukianos eli ja kirjoitti 100-luvulla, ja hänet tunnetaan ennen kaikkea satiireistaan. Hänen teoksensa Prometheus on parodia Aiskhyloksen Prometheis-trilogiaan kuuluneen tragedian Kahlehdittu Prometheus avauksesta.[1] Toisaalta teoksen on nähty jatkavan Platonin Protagoras-dialogin perintöä;[2] Platonin dialogissa Prometheus esiintyy Protagoraan puheessa ihmiskunnan hyväntekijänä.[3] Yleisesti Prometheus-myytin pohjana on ollut Hesiodoksen kuvaus teoksissa Jumalten synty[4] ja Työt ja päivät.[5]

Teoksella on joissain käsikirjoituksissa otsikko Prometheus eli Kaukasus. Näin se on ilmeisesti haluttu erottaa Lukianoksen teoksesta Sille joka sanoi ”Olet kirjallinen Prometheus”.[6] Prometheus esiintyy myös Lukianoksen satiirissa Jumalien keskusteluja.[7]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukianoksen teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu. Se on jaettu 21 lyhyeen lukuun. Teoksen tyyli muistuttaa Jumalien keskusteluja sekä menippolaista satiiria.[6]

Keskustelu sijoittuu Kaukasus-vuorelle ja siinä esiintyvät titaani Prometheuksen lisäksi Hermes ja Hefaistos. Nämä ovat ristiinnaulitsemassa Prometheusta vuoren rinteelle Zeuksen käskystä, koska tämä oli huijannut ylijumalaa uhrilihojen jaossa, tehnyt ihmiset savesta ja varastanut tulen jumalilta ihmisille. Prometheus kuitenkin haastaa Hermeen ja Hefaistoksen oikeudenkäyntiä muistuttavaan keskusteluun: hän pyytää näitä toimimaan syyttäjinään ja alkaa itse pitää puolustuspuhetta itselleen.[8]

Prometheus vastaa Zeukselta peräisin olleisiin syytöksiin sanomalla, että tämä on vain pikkumainen, jos suuttuu leikinteosta uhrilihojen jaossa noin paljon. Ihmisten luominen taas oli jumalille hyödyksi, koska seurauksena autio maa on tullut asutetuksi ja kaunistetuksi, ja jumalienkin autuus ilmenee paremmin, kun sitä voi verrata ihmisiin. Tuli taas on luonteeltaan sellainen, ettei sitä voi todella varastaa; kukaan ei menetä tultaan, vaikka joku toinen käyttäisikin sitä oman tulensa sytyttämiseen.[9]

Hermes kuitenkin vastaa, että Zeus olisi vain suuttunut Prometheuksen puolustuksesta lisää ja lähettänyt entistä useampia kotkia nokkimaan tämän maksaa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dougherty, Carol: Prometheus, s. 46. Gods and Heroes of the Ancient World. Routledge, 2005. ISBN 1134347529. Teoksen verkkoversio.
  2. McLelland, Joseph Cumming: Prometheus Rebound: The Irony of Atheism, s. 31. Wilfrid Laurier Univ. Press, 1988. ISBN 088920974X. Teoksen verkkoversio.
  3. Platon: Protagoras 322.
  4. Hesiodos: Jumalten synty 511–616.
  5. Hesiodos: Työt ja päivät 42–105.
  6. a b Harmon, A. M.: ”Introduction”. Lucian: Works, s. 241. Volume II. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1960.
  7. Lukianos: Jumalien keskusteluja I, Prometheuksen vapautus.
  8. Lukianos: Prometheus 1–6.
  9. Lukianos: Prometheus 7–19.
  10. Lukianos: Prometheus 20–21.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]