Menippolainen satiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Menippolainen satiiri viittaa proosamuotoisiin satiireihin, jotka ovat luonteeltaan eeppisiä ja yhdistelevät useita eri pilkanteon kohteita romaanin kaltaiseksi satiiriseksi kertomukseksi. M. H. Abrams luokittelee menippolaisen satiirin epäsuoraksi satiiriksi, vastakohtanaan ensimmäisessä persoonassa esitetty suora kritiikki.[1]

Satiiri on saanut nimensä kreikkalaisesta kyynikosta Menippoksesta, joka kirjoitti vakavista aiheista pilaillen. Hänen sittemmin kadonneet teoksensa vaikuttivat Lukianokseen sekä roomalaiseen Marcus Terentius Varroon. Tällaisia satiireja kutsutaankin joskus myös varrolaisiksi satiireiksi. Filologit viittaavat menippolaisilla satiireilla ennen kaikkea proosamuotoisiin satiireihin, vastakohtanaan runomuotoiset satiirit, joita ovat kirjoittaneet muun muassa Juvenalis ja häntä jäljitelleet kirjailijat.

Menippolaisella satiirilla on merkittävä osa Mikhail Bakhtinin romaanin teoriassa. Hän lukee sen yhdeksi klassisista lajityypeistä muun muassa sokraattisen dialogin ohella. Bakhtinin tarkoittamassa merkityksessä "menippolaisia" ovat muun muassa Voltaire, Denis Diderot ja E. T. A. Hoffmann.[2]

Menippolaisia satiireja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhempiä esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Abrams, M. H.: ”Satire”, A Glossary of Literary Terms, s. 166-168. -, 1985.
  2. Bakhtin, Mikhail: Rabelais and His World. Tr. Helene Iswolsky. The M. I. T. Press, 1968.
  3. a b Salzman, Paul: "Narrative Contexts for Bacon's New Atlantis". Teoksessa Price, Bronwen (toim.): Francis Bacon's New Atlantis, s. 39. -, 2002.
  4. a b c Frye, Northrop: Anatomy of Criticism, s. 309-312. -, 1974.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Courtney, E.: Parody and Literary Allusion in Menippean Satire. Philologus, 1962.
  • Kharpertian, Theodore D.: A Hand to Turn the Time: The Menippean Satires of Thomas Pynchon. Rutherford: Fairleigh Dickinson U P, 1990.
  • Kharpertian, Theodore D.: Of Models, Muddles, and Middles: Menippean Satire and Pynchon's V.. Pynchon Notes, Fall 1985, 17. vsk, s. 3-14.
  • Kirk, Eugene P.: Menippean Satire: An Annotated Catalogue of Texts and Criticism. New York: Garland, 1980.
  • Kivistö, Sari: ”Satiiri ja menippolainen satiiri”. Teoksessa Kivistö, Sari et al.: Kirjallisuus antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-089-8.
  • Milowicki, Edward J. & Wilson, Robert Rawdon: A Measure for Menippean Discourse: The Example of Shakespeare. Poetics Today, Summer 2002, 23. vsk, nro 2, s. 291-326.
  • Payne, F. Anne: Chaucer and the Menippean Satire. Madison, 1981.
  • Relihan, Joel: Ancient Menippean Satire. Baltimore: -, 1993.
  • Shandy, Tristram: Digressions, and the Menippean Tradition. Scholia Satyrica, 1975, 1. vsk, nro 4, s. 3-16.
  • Sherbert, Garry: Menippean Satire and The Poetics of Wit: Ideologies of Self-Consciousness in Dunton, D’Urfey, and Sterne. Peter Lang, 1996.
  • Vignes, Jean: "Culture et histoire dans la Satyre Menippee". Teoksessa Lestringant, Frank & Menager, Daniel: Etudes sur la Satyre Mennippee, s. 151-199. Geneva: Droz, 1985.
  • Weinbrot, Howard D.: Menippean Satire Reconsidered. Baltimore: Johns Hopkins Univ. Press, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Menippean satire