Preussin–Itävallan sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1866 sotaa. Preussi ja Itävalta sotivat toisiaan vastaan myös useissa 1700-luvun sodissa, kuten Itävallan perimyssodassa, seitsenvuotisessa sodassa ja Baijerin perimyssodassa.
Preussin–Itävallan sota
Preussi liittolaisineen sinisellä, Itävalta ja sen liittolaiset punaisella, kiistellyt alueet keltaisella
Preussi liittolaisineen sinisellä, Itävalta ja sen liittolaiset punaisella, kiistellyt alueet keltaisella
Päivämäärä:

14. kesäkuuta – 26. heinäkuuta 1866

Lopputulos:

Preussin voitto

Aluemuutokset:

Holstein ja muita pieniä saksalaisvaltoita sekä osia Baijerista siirtyi Preussille, Venetsia ja Friuli siirtyivät Italialle

Vaikutukset:

Saksan liitto hajosi

Osapuolet

 Preussi
Liittolaiset:
Italian kuningaskunta
Braunschweig
Mecklenburg-Schwerin
Saksi-Coburg-Gotha
Saksi-Altenburg
Mecklenburg-Strelitz
Oldenburg
Anhalt
Schwarzburg
Waldeck
Lippe
Saksi-Lauenburg
Lyypekki
Bremen
Hampuri

 Itävallan keisarikunta
Liittolaiset:
Baijerin kuningaskunta
Saksin kuningaskunta
Hannoverin kuningaskunta
Württembergin kuningaskunta
Hessen-Kassel
Baden
Hessen-Darmstadt
Nassau
Saksi-Meiningen
Reuss-Greiz
Schaumburg-Lippe
Frankfurt
Liechtenstein

Komentajat

Preussi Helmuth von Moltke
Preussi Eduard Vogel von Falckenstein

Itävallan keisarikunnan lippu Ludwig von Benedek
Baijerin prinssi Karl Theodor
Alexander von Arentschildt

Itävallan ja Preussin sota eli seitsemän viikon sota käytiin seitsemässä viikossa vuonna 1866 Itävallan keisarikunnan ja Preussin kuningaskunnan ja niiden liittolaisten välillä. Sota päättyi Prahan rauhaan ja johti Preussin nousuun johtavaan asemaan Pohjois-Saksassa.

Muodollisesti syynä oli Napoleonin sotien seurauksena Itävallan keisarikunnan syntyminen kukistuneen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tilalle vuonna 1806.[1][2] Sodan välitön syy oli Preussin halu liittää Holsteinin ruhtinaskunta itseensä. Itävalta ja Preussi olivat sotineet lyhyen sodan Tanskaa vastaan vuonna 1864 saadakseen enimmäkseen saksalaiset Schleswigin ja Holsteinin ruhtinaskunnat hallintaansa. Ennen lopullista päätöstä maiden kohtalosta Preussi otti Schleswigin hallintaansa ja Itävalta Holsteinin. Se tapahtui virallisesti elokuussa 1865 Gasteinissa solmitulla sopimuksella. Helmikuun 28. päivänä vuonna 1866 Preussin hallitus päätti pääministeri Otto von Bismarckin esityksestä ryhtyä neuvottelemaan Italian kanssa liitosta. Samalla se päätti yrittää saada Ranskan hallitsijalta Napoleon III:lta takuun siitä, että Ranska ei nousisi Preussia vastaan Preussin ja Itävallan välisen sodan mahdollisesti puhjetessa.[3]

Sotatapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1866 Preussi juonitteli Italian kanssa kahden rintaman sodan Itävaltaa vastaan saadakseen Holsteinin ja Italia Venetsian. Huhtikuun 8. päivänä Preussi ja Italia sopivat Berliinissä, että Italia julistaisi Itävallalle sodan heti, kun Preussi aloittaisi hyökkäyksensä. Seuraavana päivänä Bismarck jätti Itävallan johtamalle Saksan liitolle kirjelmän, jossa hän vaati liiton uudistusta ja yleisillä vaaleilla valitun saksalaisen parlamentin koolle kutsumista sitä suorittamaan. Ranskan takuuta Preussi ei saanut, koska Napoleon III väisti ehdotetun kirjallisen sopimuksen. Itävalta yritti pitää Italian pois sodasta myöntymällä viime hetkellä luovuttamaan Venetsian sille, mutta Italia liittyi silti sotaan Preussin rinnalla. Kesäkuun 15. päivänä Preussin joukot marssivat Hannoveriin ja Saksiin. Muodollisen sodanjulistuksen Preussi antoi kesäkuun 21. päivänä.[3] Itävalta voitti taisteluja Italiaa vastaan, mutta hävisi ratkaisevan Königgrätzin taistelun Preussia vastaan heinäkuussa 1866.

Königgrätzin voiton jälkeen kuningas Vilhelm I olisi halunnut jatkaa sotaa, mutta taipui kuitenkin Bismarckin tahtoon. Bismarck ei halunnut nöyryyttää ja vielä vähemmän murskata Itävaltaa. Alustava rauhansopimus allekirjoitettiin Nikolsburgissa 26. päivänä heinäkuuta ja lopullinen rauhansopimus Prahassa 23. päivänä elokuuta.[3][4]

Sodan seurauksena Preussi sai Schleswig-Holsteinin, Hannoverin, Hessen-Kasselin, Nassaun ja Frankfurt am Mainin. Lisäksi Saksan liitto purkautui, ja Preussi perusti syksyllä uudelleen Pohjois-Saksan liiton, jossa Itävalta ei ollut mukana. Bismarckista tuli Pohjois-Saksan liiton liittokansleri.[3]

  1. Peter H. Wilson, The Holy Roman Empire, 1495–1806 (Basingstoke: Macmillan, 1999). Kirja Google Booksissa. lähde tarkemmin?
  2. Charles Ingrao, The Habsburg Monarchy, 1618–1815 (Cambridge: 2000) sivut 229–30. Kirja Google Booksissa.
  3. a b c d Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 19. Kansallisuusliikkeet, s. 355-362. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09747-0
  4. German Empire britannica.com.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.