Gregor MacGregor
Gregor MacGregor (24. joukukuuta 1786 Glengyle, Skotlanti, Ison-Britannian kuningaskunta – 4. joulukuuta 1845 Caracas, Venezuela) oli skotlantilainen kenraali ja seikkailija, joka onnistui huijaamaan valtavia summia rahaa esiintymällä kuvitteellisen Poyais-valtion prinssinä.[1][2][3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gregor MacGregor oli koulutukseltaan sotilas. Hän oli liittynyt kuninkaalliseen laivastoon vuonna 1803,[4] ja taisteluihin hän osallistui ainakin nykyisen Floridan alueella, Kolumbiassa sekä Venezuelan itsenäisyystaistelussa 1820-luvun alussa.[2]
Poyais[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palattuaan vuonna 1820 Britanniaan MacGregor kehitti itselleen uuden identiteetin esiintyen kuvitteellisen Poyaisin tasavallan prinssinä ja käyttäen paikallista heimopäällikköä tarkoittavaa Cacique-titteliä.[1]
Poyais oli MacGregorin tarinoissa yli 32 000 neliökilometrin suuruinen valtio, joka sijaitsi moskiittorannikolla, Black River -joen lähellä, nykyisessä Hondurasissa. Hedelmällinen ja luonnonvaroiltaan vauras maa oli ainoastaan vailla rahoitusta ja työvoimaa niiden hyödyntämiseksi. MacGregorin mukaan Poyaisissa oli hyvin toimiva infrastruktuuri ja hyväntahtoisten alkuasukkaiden lisäksi maata asutti jo joukko brittejä.[1][2] Kaikki tämä oli todennettavissa myös kirjasta A Sketch of the Mosquito Shore, Including the Territory of Poyais, & c., jonka oli nimellisesti kirjoittanut kapteeni Thomas Strangeways – mutta todellisuudessa MacGregor itse.[1][4]
Niinpä lokakuussa vuonna 1822 MacGregor laski liikkeelle Poyaisin nimissä 200 000 (noin 16 miljoonaa euroa) joukkovelkakirjalainan kuuden prosentin korkotuotolla. Tuotto oli puolet suurempi kuin mitä Britannian valtio lupasi, mutta linjassa vastaperustettujen valtioiden, kuten Brasilian, Guatemalan, Kolumbian ja Meksikon tarjoamien tuottojen kanssa. Jo syyskuussa (tai mahdollisesti loppuvuodesta) 1822 lähti ensimmäinen seitsemästä suunnitellusta laivalastillisesta uudisasukkaista kohti oletettua Poyaisin unelmavaltiota Honduras Packet -aluksella.[5] Toinen laiva jätti Lontoon tammikuussa 1823. Kahden kuukauden matkan jälkeen edessä oli karvas pettymys. Poyaisin sijaan edessä oli ainoastaan läpitunkeutumaton viidakko. Yksi matkustaja surmasi itsensä, yli puolet menehtyi trooppisiin tauteihin ja aliravitsemukseen. Ohi seilannut laiva pelasti loput matkalaisista Belizeen. Lopulta hengissä selvisi vain 60 matkaan lähteneestä 240 uudisasukkaasta.[4] Sana epäonnistuneesta matkasta saavutti Lontoon ja loput viisi matkalle jo lähtenyttä alusta saatiin käännytettyä takaisin.[1][2]
Poyais-huijauksen paljastuttua MacGregor oli jo kaukana. Hän yritti toistaa rikoksensa. Vuonna 1825 hän jäi kuitenkin kiinni Ranskassa, joka luovutti hänet Britanniaan. Hänen todellisen henkilöllisyytensä paljastuttua hänet karkotettiin maasta. Kiitokseksi hänen osallistumisestaan itsenäisyystaisteluun Venezuela myönsi hänelle sekä maan kansalaisuuden että eläkkeen. Hän asui siellä kuolemaansa saakka.[2]
On epäilty, että MacGregor olisi kärsinyt narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nars, Kari: ”Haamuvaltion keksinyt kenraali MacGregor”, Miljoonahuijarit: suurpetkuttajien värikäs historia, s. 76–86. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-6414-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinclair, David: The Land That Never Was: Sir Gregor MacGregor and the Most Audacious Fraud in History. Da Capo Press, 2004. ISBN 978-0306814112. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gregor MacGregor Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
