Traumaperäinen stressihäiriö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Traumanjälkeinen stressihäiriö
Luokitus
ICD-10 F43.1
ICD-9 309.81
Tautitietokanta 33846
MedlinePlus 000925
MeSH D013313
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita, mm. avuttomuus ja pelko, herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus tai perheväkivalta.[1] Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.[2] Termiä käytetään psykologiassa ja psykiatriassa. Yksityiskohtaiset kriteerit PTSD:lle on esitetty kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10:ssä[3].

PTSD-oireet jaetaan neljään pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät trauman uudelleen kokemiseen; näitä ovat muun muassa trauman itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä sekä saattaa eristäytyä. Kolmas luokka sisältää kielteiset kognitiiviset ja mielialamuutokset, jotka ilmenevät muistivaikeuksina tai vääristyminä traumatapahtumaan liittyen, turtumuksena, vieraantumisen tunteina ja kiinnostuksen vähenemisenä. Neljäs luokka sisältää kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet, kuten jatkuvan varuillaanolon, säikähtelyn ja ärtymyksen.[4]

Traumanjälkeisten oireiden kirjoa monimutkaistaa se, että häiriöön liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, muutoksia muistissa ja kognitiivisissa toiminnoissa sekä muita mielenterveydellisiä ja fyysisiä ongelmia. Kaikki tämä yhdessä johtaa henkilön sosiaalisen toimintakyvyn vaarantumiseen tai ongelmiin työelämässä tai muulla tärkeällä toiminnan alueella. PTSD-oireisiin kuuluvat esimerkiksi fysiologiset muutokset nopeana sykkeenä, korkeana verenpaineena, unettomuutena tai muina unihäiriöinä ja yleensä sympaattisen hermoston lisääntynyt aktiivisuus lepotilassa ja stressivasteena. Myös kiinnostus tärkeiden toimintojen (esim. ravinto, henkilökohtainen hygienia) suorittamiseen voi vähentyä. Psyykkisiä oireita ovat yhtäältä väkisin mieleen tulevat voimakkaat tunteet ja muistikuvat ja toisaalta tapahtumasta muistuttavien asioiden välttely. Tyypillistä on myös keskittymisvaikeudet, dissosiatiiviset oireet (depersonalisaatio ja derealisaatio) sekä syyllisyys tai syyttely.[5]

Traumaperäistä stressihäiriötä hoidetaan niin kutsutulla traumaterapialla. Traumaan usein liittyy ihmisen niin kutsutun perusluottamuksen järkkyminen.

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Traumaterapia

Osa traumanjälkeisen stressihäiriön hoitomuodoista, kuten psykologinen jälkipuinti, on tutkimusten mukaan potilaille useammin haitallista kuin hyödyllistä.[6] Trauman hoitoon on myös suositeltavampia toimia, esimerkiksi akuutin stressihäiriön ja lyhytkestoisen traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ensisijainen hoito on auttaminen arkielämän ongelmissa ja rauhoittava ja turvallinen hoitokontakti, pitkäkestoista hoidetaan esimerkiksi EMDR-terapialla, integratiivisella traumaterapialla, kognitiivisella psykoterapialla ja/tai SSRI-masennuslääkkeillä.[7] Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan psilosybiini korjaa trauman aiheuttamia vahinkoja aivoissa.[8]

Aikainen puuttuminen on tärkeää, jotta oireiden paheneminen ja kroonistuminen estyy.lähde? Usein potilas ei kuitenkaan ole tietoinen häiriön olemassaolosta, vaan on hämmentynyt ja häpeissään oireistaan eikä etsi apua. Mikäli useampi oire jatkuu yli kuukauden tai yksikin oire rajoittaa normaalia arkielämää kohtuuttomasti, on ammatillisen arvion ja avun tarve (psykologi, psykiatri, yleislääkäri) ilmeinen. Oireiden hallinnan ensiapuna saatetaan käyttää lyhytaikaisesti rauhoittavia lääkkeitä tai nukahtamislääkkeitä.lähde?

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PTSD:n kehittyminen johtuu monesta biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta tekijästä, jotka eivät kaikki ole täysin selvillä. Suurin osa traumalle altistuneista henkilöistä kärsii PTSD:lle tyypillisistä stressioireista, mutta vain osalla ne muuttuvat vakaviksi ja pitkäaikaisiksi. Seuraavissa taulukoissa on lueteltu joitakin PTSD:n kehittymiselle altistavia tekijöitä.

Tekijöitä, jotka altistavat PTSD:n kehittymiselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traumaan liittyvät tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Suora altistuminen traumatapahtumalle uhrina tai todistajana
  2. Vakava vammautuminen
  3. Pitkäaikainen tai toistuva traumatisaatio
  4. Pelko, että uhri tai läheinen oli kuolemanvaarassa
  5. Vakava reaktio, kuten itku, vapina, oksentaminen tai tunne, että on irrallaan itsestään ja ympäristöstä
  6. Avuttomuuden tunne; tunne, ettei pystynyt auttamaan itseään tai läheistä
  7. Tapahtuneen salailu ja häpeä
  8. Eristäytyminen tapahtuneen jälkeen

Yleinen elämäntilannelähde?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Aikaisempi traumahistoria, kuten kaltoinkohtelu lapsena
  2. Selviytyjän tai perheenjäsenten aikaisemmat mielenterveysongelmat
  3. Vähäinen läheisten tuki
  4. Läheisen menetys hiljattain erityisesti, jos tapahtuma oli odottamaton
  5. Muut raskaat elämänmuutokset
  6. Päihdeongelma
  7. Nuori ikä

Erilaisia traumoja sekä niihin liittyvä PTSD:n kehittymisen riski (%) lähde?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vakava pahoinpitely tai päällekarkaus (32 %)
  • Vakava vamma tai onnettomuus, esimerkiksi juna- tai auto-onnettomuus (17 %)
  • Puukotus tai ammuskelu (16 %)
  • Äkillinen, odottamaton läheisen kuolema (14 %)
  • Lapsen henkeä uhkaava sairaus (10 %)
  • Tapon tai vakavan onnettomuuden todistaminen (7 %)
  • Luonnonkatastrofi (4 %)

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traumanjälkeinen stressihäiriö ei ole harvinainen; lähes yksi kymmenestä kärsii tai on joskus kärsinyt siitä.lähde? Myöskään traumaattiset tapahtumat eivät ole harvinaisia: noin 50 prosenttia naisista ja 60 prosenttia miehistä käy läpi traumatapahtuman jossakin elämänvaiheessa. Traumatisoiduista naisista kymmenellä prosentilla ja miehistä viidellä prosentilla kokemus johtaa PTSD:n kehittymiseen. Esiintyvyydestä löytyy erilaisia tutkimustuloksia, ja esimerkiksi DSM-5 pitää luotettavana tilastoja; yksi kolmesta traumaattisen tilanteen kohdanneesta saa PTSD:n.selvennä[9]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PTSD-diagnoosiin kuuluu kolmen tyyppisiä oireita: trauman uudelleen eläminen, emotionaalinen turtumus ja välttämiskäyttäytyminen sekä kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet.lähde?

Trauman uudelleen eläminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilas voi elää traumaa uudelleen hyvin monella tapaa. Tavallista on, että potilaalla on ahdistavia muistoja, jotka lähtevät liikkeelle sinänsä jokapäiväisistä syistä: traumaa muistuttava kuuloaistimus, haju tai uutinen traumaa muistuttavasta tapahtumasta saattaa laukaista muistovyöryn. Toisinaan muiston laukeamiselle ei löydy sanottavaa syytä. Potilas voi elää traumaa uudestaan myös painajaisina. Jotkut muistoista saattavat tuntua kaikkine aistimuksineen niin oikeilta, että henkilöstä tuntuu, kuin hän kävisi trauman uudestaan läpi; tällaista muistoa kutsutaan takaumaksi (”flashback”). Muistot saattavat aiheuttaa sekä psyykkisiä (pelko, avuttomuus, kauhu) että fyysisiä reaktioita (kipu, pahoinvointi, hikoilu, nopea syke, tihentynyt hengitys) samalla tavoin kuin silloin, kun potilas koki trauman ensimmäistä kertaa.lähde?

Välttäminen ja turtumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välttämisoireilla tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla potilas koettaa välttää trauman ajattelua. Hän saattaa välttää esineitä, asioita, ihmisiä, tapahtumapaikkaa tai uutisia traumaa muistuttavista tapahtumista; myös traumaan liittyvät aistimukset (äänet, hajut, maut) ahdistavat, ja potilas välttää niitä. Joillakin välttäminen voi ilmetä traumatapahtuman tai sen tärkeiden yksityiskohtien unohtamisena, josta käytetään nimitystä dissosiatiivinen amnesia. Myös huomion kiinnittäminen muihin asioihin, esimerkiksi työhön tai muuhun aktiviteettiin, vähentää trauman ajattelua.lähde?

Reagointiherkkyyden turtuminen on toinen tapa välttää trauman herättämiä tunteita. Potilaasta tuntuu vaikealta päästä kosketuksiin tunteidensa kanssa tai ilmaista tunteitaan. Hän saattaa kokea itsensä emotionaalisesti turraksi ja eristäytyä vähitellen muista ihmisistä. Kiinnostus toimintoihin, jotka ennen traumaa koettiin mielekkäiksi, saattaa vähentyä. Trauman muistaminen tai siitä puhuminen saattaa olla vaikeaa tai lähes mahdotonta. Potilas saattaa myös epäillä tulevaisuuttaan; hän saattaa uskoa elinikänsä lyhentyneen, tai ettei hän koskaan voi saada esimerkiksi ammatillista uraa tai perhettä.lähde?

Kohonnut vireystila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trauman jälkeen henkilö saattaa olla jatkuvasti valppaana. Tämä kohonnut vireys johtaa univaikeuksiin, kiukunpurkauksiin, keskittymisvaikeuksiin ja matalaan ärsytyskynnykseen. Potilaasta voi tuntua, että hän on koko ajan varuillaan ja etsii vaaran merkkejä. Hän saattaa myös säpsähdellä herkästi.lähde?

Vaikka PTSD-oireet saattavat alkaa heti trauman tapahduttua, itse häiriötä ei diagnosoida, elleivät oireet ole kestäneet yli kuukauden ja aiheuta huomattavaa kärsimystä tai häiritse henkilön työ- tai perhe-elämää. Joskus PTSD-oireilu saattavat alkaa vasta pidemmän ajan kuluttua traumasta. Jos oireet alkavat yli puolen vuoden kuluttua traumasta, kyseessä on viivästyneesti alkanut traumanjälkeinen stressihäiriö.lähde?

Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On hyvin tavallista, että traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy muita fyysisiä tai mielenterveydellisiä ongelmia, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai päihteiden väärinkäyttöä. Noin puolella PTSD-oirelevista miehistä esiintyy päihteiden väärinkäyttöä, ja myös käytöshäiriöt ovat heillä suhteellisen yleisiä. Naisilla tavallisin traumanjälkeiseen häiriöön liittyvä ongelma on masennus. Muita ongelmia naisilla ovat erilaiset pelot, tavallisimmin sosiaalisten tilanteiden pelko, sekä päihdeongelmat.lähde?

PTSD-potilaiden yleinen toimintakyky on usein yleensä laskenut. PTSD liittyy esimerkiksi työttömyyteen ja avioliitto-ongelmiin (avioero, perheväkivalta). Yhdysvalloissa tehty tutkimus Vietnamin sodan veteraaneista, joilla oli diagnosoitu PTSD, totesi, että näillä oli huomattavia ongelmia perhe- ja muissa läheisissä ihmissuhteissa, työssäkäynnissä sekä aggressiivisen käytöksen hallinnassa.lähde?

Myös erilaiset fyysiset ongelmat ovat tavallisia traumanjälkeisestä stressihäiriöstä kärsivillä. Ne liittyvät myös masennukseen ja ahdistuneisuuteen, jotka molemmat ovat tavallisia PTSD:n liitännäisongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyy lisääntynyt alttius fyysisiin sairauksiin, mutta tulokset ovat vielä niin alustavia, ettei niistä voi vetää suoria johtopäätöksiä.lähde?

PTSD-potilailla on todettu poikkeavuuksia aivossa. Osalla potilaista on todettu hippokampuksen alueen huomattavaa surkastumista. Mantelitumakkeessa ja siihen kiinteästi liittyvissä aivokuorialueissa on havaittu puolestaan poikkeavia aktivaatiovasteita. Selvyyttä ei ole saatu, mitkä aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ovat seurausta traumasta ja mitkä ovat olleet olemassa ennen traumaa.[10]

Yksityiskohtaiset kriteerit PTSD:lle on esitetty kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 psykiatrian osassa sekä Amerikan psykiatriyhdistyksen DSM-IV-luokituksessa.

Traumatisoitumista selittävä metateoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio selittää niin välittömät trauman jälkeiset reaktiot kuin komplisoituneemmatkin häiriöt. Tällöin kaikki diagnosoitavat traumaperäiset häiriöt nähdään dissosiatiivisina häiriönä, joissa persoonallisuus on jakautunut erilaisiin evolutiivisesti määräytyviin psykobiologisiin tiloihin ja näiden tilojen/osien vaihtelu selittää oireet välttelystä, uudelleen elämisestä ja PTSD:stä dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön asti. Teoria antaa erilaisia tieteellisiä näkökulmia yhdistävän lähestymistavan kaikkien traumaperäisten häiriöiden diagnosoimiseen ja hoitoon.[11] [12]

PTSD populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamin sodan jälkeen tehdyissä elokuvissa päähenkilöt ovat usein Vietnamin sodan veteraaneja, joiden käytöksessä on havaittavissa PTSD:n oireita. Tyyppiesimerkki on elokuvan Kauriinmetsästäjä päähenkilö Mike, joka palaa Vietnamista ärtyneenä ja vihaisena, sekä elokuvan Taistelija John J. Rambo, jonka käytöksessä on havaittavissa kaikki PTSD:n klassiset oireet. Populaarikulttuuri on tuonut traumaperäisen stressioirehäiriön yleiseen tietoisuuteen.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 367–368
  2. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 370–371
  3. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 368
  4. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 368–370
  5. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 368–372
  6. ↑ Traumaattinen tapahtuma herättää yhteisöllisyyden - kriisiavusta voi olla haittaa, Suomen Kuvalehti 9.12.2012
  7. ↑ Traumaperäinen stressihäiriö Käypä hoito -suositus 17.12.2014.
  8. ↑ New study: Magic Mushrooms Repair Brain Damage From Extreme Trauma (Arkistoitu – Internet Archive) livefreelivenatural.com, 21.12.2013 (englanniksi)
  9. ↑ American Psychiatric Association, (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders : DSM-5. Washington, D.C. American Psychiatric Association.ISBN 9780890425541
  10. ↑ Lönnqvist et al. 2014, 373
  11. ↑ Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014.
  12. ↑ Van der Hart, O Nijenhuis, E ja Steele, K: The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. London: Norton&co, 2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Traumaperäinen stressihäiriö.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Traumaperäinen_stressihäiriö&oldid=22524067”