Derealisaatio
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
.jpg)
Derealisaatio (toisinaan lyh. DR) on havaitsemisen tai kokemisen tila, jossa ulkoinen maailma vaikuttaa epätodelliselta. Oireena voi olla myös tunne siitä, että ympäröivä todellisuus on vailla tunnesyvyyttä, eikä siinä tapahdu mitään spontaanisti. Derealisaatio ei ole itsenäinen häiriötila, vaan se on muiden psykiatristen ja neurologisten häiriöiden dissosiatiivinen oire. Derealisaatio on hyvin yleistä: jopa 5 % väestöstä kokee sitä joskus, ja jopa 31–66 % traumaattisten tapahtumien yhteydessä. Ohimenevää derealisaatiota ilmenee päihteiden käytön, univajeen sekä stressin seurauksena.
Derealisaatio on subjektiivinen kokemus ulkomaailman epätodellisuudesta siinä missä depersonalisaatio on kokemusta oman itsen epätodellisuudesta. Useimmat lähteet pitävät derealisaatiota ja depersonalisaatiota itsenäisinä ilmiöinä, mutta joidenkin mukaan kyse on pohjimmiltaan yhdestä ilmiöstä. Nosologisesti ilmiöiden yhtenäisyyttä perustellaan sillä, että oireita ilmenee useimmiten toistensa yhteydessä. Filosofisempi peruste on, ettei itsen, muiden ja maailman fenomenologista kokemista voi erottaa toisistaan.
Krooninen derealisaatio saattaa johtua takaraivo- ja ohimolohkojen toimintahäiriöstä.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Derealisaatiossa henkilö voi kokea havaitsemansa asiat elottomina, vailla niihin yleensä liittyvää tunnelatausta. Läheisten ihmisten tunnistamisen herättämät tunnereaktiot saattavat olla merkittävän latistuneita. Déjà vun ja jamais vun kokemukset ovat tavallisia. Tutut paikat saattavat vaikuttaa vierailta, kummallisilta, epätodellisilta. Henkilö voi kokea maailman ikään kuin dolly zoomin lävitse. Havainnon poikkeavuus saattaa kattaa myös kuulo-, maku- ja hajuaistin.
Derealisaatiota ilmenee usein pakkoajatusten yhdeydessä. Se voi pakkoajatusten herättämän ahdistuneisuuden kanssa olla tiedostamatonta, ja puhjeta tietoisuuteen esimerkiksi vasta paniikkikohtauksen myötä. Oire voi tällöin herättää kokijassaan pelkoa sen syistä, sillä derealisaatiota voi sen järkyttävyyden takia olla vaikea mieltää pelkästään ahdistuneisuudesta johtuvaksi. Sen sijaan ihminen saattaa kuvitella derealisaation johtuvan jostain vakavammasta syystä, mikä puolestaan saattaa pahentaa ahdistuneisuutta ja sen myötä taas derealisaation kokemista.
Derealisaatiosta kärsivät kuvaavat kokevansa ulkomaailman ikään kuin se olisi televisio-ohjelmaa tai elokuvaa. Tämän ja muiden vastaavien tunteiden seurauksena kroonisesti derealisoitunut ihminen saattaa vieraantua läheisistään.
Derealisaation syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Derealisaatio voi kytkeytyä epilepsiaan, erityisesti ohimolohkoepilepsiaan, migreeniin sekä lieviin pään vammoihin. Alentunut tunnereagointi havaintoon saattaa johtaa havaitun kokemiseen epätodellisena.
Derealisaatio saattaa myös olla epäsuora seuraus tasapainoaistin häiriöistä kuten sisäkorvatulehduksesta tai vestibulaarineuroniitistä. Tällöin häiriintyneen tasapainoaistin signaalien ristiriitaisuus aiemmin opitun kanssa aiheuttaa ahdistusta, mikä edesauttaa derealisaatiokokemuksen syntymistä. Toisen selityksen mukaan noradrenaliini- ja serotoniinitoiminnassa tapahtuu tasapaino-oireiden takia muutoksia, jotka valmistavat ihmistä reagoimaan vaaraan, minkä seurauksena saattaa olla ahdistuneisuutta tai paniikki, ja edelleen derealisaatio.
Kannabis, psykedeelit, dissosiatiivit, masennuslääkkeet, kofeiini, ilokaasu, ja nikotiini saattavat varsinkin suurina määrinä aiheuttaa derealisaation kaltaisia kokemuksia. Derealisaatio voi myös olla alkoholin tai bentsodiatsepiinin vieroitusoire.
Derealisaatiota ilmenee myös vaikeiden unihäiriöiden ja mielenterveyden häiriöiden, kuten depersonalisaatiohäiriön, epävakaan persoonallisuuden, dissosiaatiohäiriöiden sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteydessä.
Derealisaatiota ja depersonalisaatiota voidaan aiheuttaa fysiologisille oireille altistamisen menetelmällä, jota käytetään hoidettaessa paniikkihäiriötä kognitiivisella psykoterapialla tai trauman jälkeisissä tiloissa, jollain integratiivisella lähestymistavalla.
